Päivän verran kulkemista vuorenrinteillä kertoo jotakin omasta jaksamisesta. 134 kerroksen verran nousua ylöspäin. Maisemat olivat mainiot ja vauhti sopiva. Hetkessä elämisen taitoja kysyttiin siinä kohtaa, kun polku hävisi harjanteella puolentoista kilometrin korkeudessa ja polun sijaan sai kulkea itseäni korkeammassa ruohossa. Löytyihän se polku lopulta ja sen jälkeen tultiin alas harjanteelta liukasta jyrkännettä pitkin. Kuluneet lenkkitossuni eivät olleetkaan parhaat mahdolliset jalkineet tälle retkelle.
Näillä vuorilla kulkee monenlaista matkaajaa. Paikallisen kylän vihannesten kasvattajat kylätiellä mopoillaan ja lava-autoillaan. Turisteja harvakseltaan syrjäisen sijainnin vuoksi. Iloisin vastaantulija taisi olla tämä pieni poika vauhtihirmussaan, jolla oli alamäkiajoon valmistautumassa.
Samalla innolla kohti uusi seikkailuja – lopputulos arvaamaton.
Mahtavaa olla mukana sinun matkalla näin kotisohvalta käsin. Täällä kosteaa, harmaata ja sateista.
Kiva, että ilahduttaa 🙂 Täällä aurinko paistaa, lämmintä päivisin yli 30 ja varvassandaalit on kovassa käytössä.