Tämän matkan aloituspiste oli Joensuussa, kun ystäväni Johanna soitti minulle. Hän kysyi ”voisitko tulla käymään?” ja pienen tauon jälkeen jatkoi ”tammikuussa HuaHinissä”. Siitä syntyi suunnitelma matkustaa linja-autolla kolmentoista tunnin matka bussilla pohjoisista vuoristomaisemista Chiang Maista eteläiseen merenrantakaupunkiin Hua Hiniin.
Thaimaalainen bussiasema voi olla kovinkin sekava paikka monine lipunmyyntitiskeineen, eri bussifirmoineen ja mielenkiintoisella tavalla numeroitune lähtö- ja saapumislaitureineen. Oikeaan bussiin päätyy kuitenkin sinnikkäiden kyselyjen, yrityksen ja erehdyksen kautta.
Matkalaisia on monenlaisia. Nuoria rinkkoineen, vanhempia rinkkoineen, kaikenikäisiä matkalaukkuineen ja kasseineen. Linja-autojen laatu vaihtelee myös kovin bussiyhtiön mukaan; kaksi- ja yksikerroksisia, uudempia ja vanhempia. Itse päädyin yksikerroksiseen SUPREME-luokan bussiin, jossa lupauksena oli hierovat penkit (ei ollutkaan), 135 asteen kulmaan kallistuva leveä penkki (oli 🙂 ) , välipalaa ja matkan keskivaiheessa noutopöydästä ruoka. Lisäksi tarjolla oli vettä sekä mutkatyyny ja viltti. Tämä ilo maksoi 27 euroa, joka mielestäni oli kohtuullinen hinta suhteellisen sujuvasti edenneestä matkasta. Mielenkiintoiseksi tämänkin siirtymän teki se, että kukaan henkilökunnasta ei puhunut sanan vertaa englantia, joten jotkut matkan osat olivat hiukka arvoituksellisia.
Kun bussi yöllä pysähtyi, niin otin tarkkailuni kohteeksi yhden matkalaisen ja seurasin häntä sekä ruokasaliin, että tarkkailin milloin hän poistuu bussiin. Hyvä niin, koska pysähtyminen kesti jostain syystä suhteellisen lyhyen aikaa ja näin ehdin muiden matkalaisten kanssa takaisin autoon ajoissa. Ongelmahan syntyi siitä, että samaan paikkaan oli pysähtyneenä arvioni mukaan samaan aikaan lähes kymmenen bussia.
Ensimmäisen kerran olin sellaisessa linja-autossa, jossa oli matkustajahenkilökunnan ja matkustajien välillä ovi. Oven toiselta puolelta olisi siis löytynyt kuski, bussiemäntä ja matkatavaroita siirtänyt mieshenkilö. Istuimet olivat hulppean mukavat ja olin varannut itselleni yksittäisen penkin ilman vieruspenkkiä; hyvä siinä oli nukkua kevytuntuvatakissa. Jostain syystä täällä pidetään ilmastointia niin kovalla linja-autoissa, että siellä ei tarkene ilman lämmittäviä vaatteita.
Muistelujeni mukaan olen ollut Hua Hinin seudulla ensimmäisen kerran lähes 20 vuotta sitten. Muistini mukaan kaupunki oli silloin maalaiskaupungin kaltainen pienehkö paikka, mutta eipä ole enää! Turismi on tullut tänne isoilla askelilla ja majoituspaikkoja ja turistien kiinnostusta herättäviä paikkoja on paljon. Hotellit ovat valtavan suuria. Tavaratalot nykyaikaisia. Ja valitettavasti asiakaspalvelu ei aina ole kovinkaan kohteliasta. Ehkä jotkut ovat osittain väsyneet matkalaisten vaihtuviin ja kuitenkin samankaltaisiin kasvoihin.
Se, mitä monet täältä hakevat , on lämpö ja meri ja olemisen helppous. Itse olen nauttinut aamuisesta qigong-harjoituksesta hiekkarannalla.
Asuinsijani suuret allasalueet ovat ilo silmälle ja keholle.
Kaduilla on meluisaa ja liikennettä riittää. Pieniä ja suurempiakin yksityiskohtia löytyy ihasteltavaksi mikäli niitä haluaa nähdä.
Henkien talot pidetään hyvässä kunnossa. Ennenkuin talojen rakentaminen aloitetaan, rakennetaan tontin nurkalle henkien talo. Talojen tarkoitus on länsimaiselle mielelle hiukka hankala ymmärtää, mutta niiden tärkeyden voi havaita hyvästä huolenpidosta. Tuoretta vettä tai jotain muuta juomaa, riisiä, kukkia ja koriste-esineitä tarjotaan hengille päivittäin. Ajatuksella leikin, että onkohan tämä paikallisten tapa hoitaa kotivakuutus.
Monet paikalliset ja vierailevat suomalaiset käyttävät tämän firman palveluja päästäkseen Bangkokista Hua Hiniin ja päinvastoin. Toimisto löytyy kadunvarrelta katoksesta ja palvelu oli nopeaa ja ystävällistä.
Pääkadulta poikettaessa löytyi paikallinen paloasema.
Rakennukset olivat suomalaisittain ajatellen varsin epämääräisessä kunnossa, mutta eihän niitä töitä ilmeisesti tuolla rakennuksissa tehdä.
Muutama hyväkuntoisen näköinen paloauto oli kadun varteen pysäköitynä.
Paikallinen juna-asema oli nähtävyys sinällään.
Vanhat ja hyvin säilytetyt rakennukset ilahduttivat kaltaistani sarjamatkailijaa, joka on nähnyt myös monen kauniin rakennuksen rappiotilan.
Kiiltävänä pidetty kello oli saanut alleen kieltotaulun.
Asema-alueella oli myös pyritty säilyttämään nämä arvoituksellisen vanhat bodhi-puut, jotka antavat varjoa kulkijoille.
Junaradan toisella puolella oli kaupunkia lähinnä oleva golf-kenttä. Golfin pelaajat viihtyvätkin hyvin tällä alueella, olen kuullut kerrottavan.
Kaupunkirakentaminen on monin tavoin kovin erilaista Thaimaassa kuin Suomessa. Silmiinpistäviä eroja ovat kasvillisuuden runsaus sekä vaaka- että pystytasossa. Tässä tarkastelun kohteena tavaratalokompleksin parkkitalo-osuuden ulkoseinä viherkasveineen.
Kissoista ei koskaan oikein voi olla varma, että ovatko ne kissoja, joilla on palveluskuntaa kotona vai ovatko ne kenties vapaana eläviä, naapuruston kuitenkin ruokkimia olentoja.
Tässä asuinsijassa oli vihreyden puute ratkaistu ruukkuistutuksin ja lisäväriä elämään saatu ruukun väreillä, joka toistuu myös ikkunanpuitteissa.
Tammikuun alkupuolella Thaimaassa vietetään lastenpäivää, jolloin monenlaista ohjelmaa on lapsille ja perheille järjestetty ympäri maata. Tällä kertaa ohikulkumatkalle sattui pomppulinnojen rykelmä lähitavaratalon edustalla. Luonnollisestikin lasten päivänä nämä ilot ovat tarjolla ilmaiseksi.
Ystävälle olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta majoittua hienolla paikalla loistavassa residenssissä Hua Hinin parhaalla ranta-alueella; elämä olisi ikävää ilman ystävyyttä. Kiitos Johanna.
