Month: December 2016

Aika kuluu yllättävän nopsaan. Kotona oli niin paljon puuhattavaa, ettei kirjoittaminen sujunut. Keittiöremontti oli suunnitelman mukaan valmis palatessani, mutta olin saanut asennennettavaksi kodinkoneet, joita en ollut tilannut. Monipolvisen reklamaatioprosessin seuraamuksena toivottavasti palaan tältä reissulta uuteen tilaukseni mukaiseen ruuanlaittonurkkaukseen.

Joulukin tapahtui jonain viikonpäivänä. Juhlaväkeä oli paikalla paljon, ruokaa oli ylenpalttisesti ja suklaatakin oli syötäväksi runsain mitoin. Kasvisruokapainotteinen ruokavalioni koki lähes takaiskun joulupöydässä, koska kalkkuna maistui ihan liian hyvältä. Seurauksena oli hankala joulupäivä liian täyden vatsan vuoksi. Muutama arkipäivä joulun jälkeen rajoittui sitten tarkkaan kasvikunnan tuottaman ravinnon nauttimiseen.

Ja sitten lähdin jälleen tossuja kuluttamaan.

Ensimmäinen aamu Chiang Maissa pitkän yöunen jälkeen alkaa aurinkoisena.

Eilen saapumiseni jälkeen ottamani kuvat kuitenkin edelleen pitivät paikkansa, vaikka aurinko paistoi. Maisemien suhteen olen tehnyt tähän asti huonoimman valinnan asuinhuoneen suhteen tähän astisista majapaikoista tällä paikkakunnalla. Vaan enköhän onnistu tässä kärvistelemään maanantaihin asti jos vain pidättäydyn katselemasta ikkunasta ulos. Ja ainahan voin ottaa pois silmälasit päästä tai laittaa silmät kiinni, jotta ei niin silmiä kivistä.

Uteliaisuudella ensimmäiseen päivään astelen, kunhan ensin aurinkovoiteella itseni peittelen. Lukijalle loistavaa päivää milloin sitten tämän luetkin.

Kotiin matka alkoi pakkaamisella. Rinkka muuttui painavammaksi kun en raaskinut matkan aikana ostamiani ja lukemiani kirjoja vielä hylätä. Ja tuli ostettua muutama käyttövaatekin.

Viimeisenä matkapäivänä tapasin australialaiset ystäväni, joihin olen tutustunut sosiaalisen median myötävaikutuksella. Facebook on siis laajentanut maailmaani mukavalla tavalla. Jerry on suomalaisen keskikouluaikaisen koulukaverini ystävä vaihto-oppilasajoilta – ja sattumoisin kohtasimme Facebookin kautta hänen julkaistuaan vanhoja valokuvia ystäväni sivuilla. Saimme luotua yhteyden ja nyt tapasimme lounaan merkeissä Sydneyssä. Jerry vaimonsa kanssa ajoi meitä tapaamaan Canberrasta neljän tunnin matkan. Sydäntäni lämmitti kovin tämä hauska kohtaaminen maailman ääressä.

Pakkaamisesta tulikin varsin haastavaa, koska sain Jerryltä hänen oman viinitilansa viiniä pullollisen verran. Paketoin pullon varsin huolellisesti selkäreppuuni ja toivon sen selviävän matkan rasituksista särkymättömänä. Jää nähtäväksi Helsingissä sitten onko koko rinkka muuttunut punaviiniseksi …

Toivotan itselleni ja tyttärelleni hyvää ja turvallista matkaa ensin Hong Kongiin, sitten Lontooseen ja viimeiseksi Helsinkiin. Edessä paljon istumista, lentokoneaterioita, pulloveden juomista ja paluun jännitystä.

Päivien vauhti tuntuu kiihtyvän matkan loppuosalla. Kuvia kertyy kameraan ja kokemuksia tallentuu kehomieleen huikeaa vauhtia.

Ympäristön erilaisuus sinällään on jo alituisen ihmetyksen aihe. Kaupungin korkeat rakennukset ja toisaalta aivan keskustan lähellä olevat omakotitaloalueet ovat huikean erilaisia kotipuolen vastaaviin.

Kaupungin monet kasvot ovat näyttäytyneet ihmeellisenä matkailijan silmiin ja sydämeen.

Sydneyn lienee tunnetuimmat maanmerkit tässä kuvassa nähtynä lahden toiselta puolelta; Oopperatalo ja  The Harbour Bridge.

Kaksisataa vuotta vanha kasvitieteellinen puutarha on paikka, josta edellinen kuva on otettu (ja niin myös ensimmäinen kuva 🙂 ) . Kuvassa oleva patsas on “toivepuun” edessä. Uskomus on ollut, että voit esittää toiveen, jonka haluat toteutuvan, ikäänkuin puulle. Sen jälkeen kierrät puuta kävellen kolme kertaa myötäpäivään ja sitten takaperin kolme kertaa vastapäivään. Sitten kosketa puuta. Tästä on meillä oma versionsa eli koputamme puuta varmistaaksemme hyvää onneamme. Patsaassa on teksinä “I wish”; minä toivon. Hetken vietin patsaan edessä esittäen hiljaisen toiveeni.

Bondi Beach taitaa olla yksi maailman tunnetuimpia rantakaistaleita. Kuvassa ei toistu hyvin veden lähes vihreä väri, lempeä tuuli kuvanottopäivänä meren suunnasta, hiekkaa kaivavan isän ja lapsen iloisen näköiset puuhastelut, rannassa juoksevan lenkkeilijän kevyt askel. Auringon lämpö iholla tuntuu tätä kirjoittaessa; siinä hetkessä halunnen vierailla palatessani lumiseen kotimaahan.

Manly Beach on lauttamatkan päässä kaupungin keskustasta. Ranta oli sielläkin loistava kuten monet muutkin ranta-alueet Sydneyn läheisyydessä. Alueen moninaiset linnut jaksavat ihmetyttää kuvien ottajaa; ja jos osaisin, niin nimeäisin tämänkin lintuparin mutta se ei minulta onnistu. Armelias olen itseäni kohtaan siitä etten osaa ihan kaikkea.

Ilta Darling Harbourissa lauantaina oli kaunis ja tuulinen sekä kuun että ihmisen tuottamien valojen valaisema. Ihmisiä oli paikalla tuhansia nauttimassa hyvästä ruuasta ja kaupungin tarjoamasta ilotulituksesta.

Kaikilla kaupungeilla on varjoisat puolensa. Sydneyn varjoisa puoli näkyy hyvin myös kirkkaassa päivänvalossa hyvin näkyvällä paikalla: kaupungin keskusaseman edessä olevassa puistossa on kodittomien pystyttämiä telttoja. Teltat näyttivät varsin pysyviltä asumuksilta. Katseensa olisi helppo kääntää kaiken kauneuden puoleen ja valita olla näkemättä se, mikä ei silmää ja sydäntä miellytä. Kaiken runsauden keskellä on selkeästi näkyvissä myös puute ja sairaus, hätä ja kurjuus. Näistä hetkistä syntyy selkeä harjoittamisen aihe; kuinka pitää sydämensä avoimena kaikelle – mukavalle ja epämukavalle – miellyttävälle ja epämiellyttävälle. Uskallan siis katsoa silmiin katusoittajaa ja kenties seuraavan kerran myös uskallan katsoa silmiin miestä, joka kantaa pahvista lappua “I am unemployed, but I have not given up” ja myy kyniä kahdella dollarilla.

 

Joulukuu on edennyt jo toisen viikon puoliväliin; blogin kirjoittaminen muuttui takkuiseksi vajaa viikko sitten. Matkasimme Port Macquarien rantakaupunkiin Byron Baysta ja majoitumme sijainniltaan loistavaan rantahotelliin.

---

 Kirjoittaminen sinällään olisi onnistunutkin, mutta motivaatio kärsi kovan kolauksen, koska minkään julkaiseminen ei onnistunut. Nettiyhteys oli lähinnä naurettava nopeudeltaan, edes sähköpostia ei saanut luettua. Tulipahan selväksi se, etten saa aikaiseksi tekstiä ilman välitöntä julkaisemisen aiheuttamaa painetta. Hyvä opetus minulle on se.

Matkasimme linja-autolla välimatkan noiden kahden rantakaupungin välillä. Seitsemän tunnin ajelun aikana saimme kokea kuskin mukaan “pahimman rae-myrskyn pitkiin aikoihin”, jota säesti aikamoisen voimakas vesisade puolin toisin. Monet autoilijat tuntuivat valitsevan vaihtoehdoksi pysäyttää autonsa tien varteen sen sijaan, että olisivat edenneet etanan vauhtia huonossa näkyvyydessä ja kovassa tuulessa ja raesateessa.

Port Macquarien vierailuun toi viehättävyyttä rauhallinen pikkukaupunkimainen tunnelma, surfaajille sopivat rannat, hyvä kävelyreitti rantamaisemissa, koalasairaala ja turisteille varmaankin bongailtavaksi pitkin ja poikin kaupunkia asetetut eri taiteilijoiden maalaamat koalapatsaat.

Matkaajana olin jälleen kovin ihastunut illan hämyssä lentäviin lepakoihin, jotka näyttävät vähän pelottavilta ja kovin suurilta matalalla liitäessään. Metrinen siipien kärkiväli näyttää jotenkin uhkaavalta … mutta se lienee lapsuudessa nähdyn vampyyrielokuvan syytä ja ansiota.

Tasmanian Meren rannikon ilmiöihin kuuluu tähän vuodenaikaan valtaisat ukkoset. Niinpä mekin saimme nauttia mahtavasta luonnonnäytelmästä yhden illan ajan, kun ukkosrintama siirtyi ylitsemme merelle päin. Jyrinän ja salamoinnin määrä oli sisämaassa kasvaneelle aikamoinen kokemus.

 

 

Aamukävelyllä Tyynen Valtameren rannalla.

Papukaijoja ensin kuultiin ja sitten nähtiin myös.

Valtamerikin kuuluu jo kauan ennen kuin näkyy.

Lähempää tarkastellen hiekkaranta on osittain jopa eriskummallinen. Arvoitukseksi jäivät nämä noin helmen kokoiset geelimäiset pallerot, jotka aallot rantaan kuljettivat.

Continue reading Tallows Beach, Byron Bay

Viimeiset päivät Brisbanessa kuluivat kaupunkia kulkien laidasta toiseen – askeleita kertyi ja jotain uutta löytyi aina kadunkulman takaa.

Brisbanen asukasluku on 2,2 miljoonaa, mutta jotenkin paikka on säilyttänyt pikkukaupunkimaisen luonteen. Kenties syy on siinä, että lähes keskusta-alueella on vielä vanhaa omakotitaloasutusta.

Läheiseltä kukkulalta katsottuna kaupunki sitten paljasti todellisen kokonsa. Rakennuksia riittää laajalla alueella meren ja vuoriston välissä.

Seuraavana kohteena meillä on Byron Bay, jossa olemme jo muutaman yön viettäneet. Matkustimme vajaan kahdensadan kilometrin matkan bussilla. Jotenkin en yllättynyt huomatessani matkaseuran olevan noin parikymppisiä rinkkojen kanssa liikkuvia matkalaisia. Hyvin sekaan mahtui yksi mummokin.

Byron Bayn virallinen asukasluku on viisi tuhatta, mutta sitä on varsin vaikea uskoa. Kaupunki on auringonpalvojien, surffaajien ja kaikensorttisten bilettäjien unelmakohde. Tosin aamukävelyllä tänään tapasimme myös ison liudan urheilevia liikkujia, kun tutustuimme Australian mantereen itäisimpään kohtaan. Kuvat puhukoon maisemien suhteen puolestaan.

 

Kun ilta alkaa saapua, niin lintujen konsertti alkaa moniäänisenä. Lähes metelin kaltaiseen äänimaailmaan kuuluu myös liskojen ääntely ja sirkkojen siritys puissa. Nukkumaan ei käydä hiljaisuuden vallitessa, koska ikkuna-aukot ovat verkkojen verhoamat ja tietenkin auki – ilmastoinnin virkaa hoitaa katossa oleva propeli.

Meditaation harjoittamiseen löytyy täältä hyvä äänimaisema. Istun harjoittamaan päivittäistä mindfulness-harjoitustani kiinnittäen huomion ensin hengitykseen sellaisena kuin se nyt on, muutaman hengityksen ajan. Sitten avaan korvani kuulemaan, sydämeni ymmärtämään ja kehoni aistimaan ympäristöstä läheltä ja kaukaa kuuluvia ääniä. En niinkään kuuntele korvillani ääniä nimeten niitä, vaan enemmänkin aistin ääniaaltoja korvan ja kehon kautta. Takertumatta ääniin, selittämättä niitä, tulkitsematta niitä; antaen äänien tulla ja mennä, niinkuin hengitys tulee ja menee, kadoten. Aina kun huomaan huomioni kadonneen jonnekin menneisyyden mielikuviin tai tulevaisuuden tuumailuihin, palaan uteliaasti ja myötätuntoisesti tähän hetkeen aistimaan äänien sinfoniaa. Mahdollista on aistia myös äänettömyyttä äänien välissä. Voin myös palata aistimaan hengitystä tai kehoa äänien kuulemisen välillä ja palata sitten takaisin äänien aistimiseen.

Hyvä meditaatioharjoitus on päivittäin tehty harjoitus. Vaikka lyhyempikin. Alussa voi istua vaikka viisi minuuttia kuunnellen äänimaisemaa sellaisena kuin se nyt on. Ajan kuluessa voi aikaa pidentää reilustikin. Hyvä on muistaa kuitenkin se, että tässä harjoituksessa ei kuuntelulle ole varattu tiettyä kohdetta, kuten musiikkia. Kuulemisen kohteet ovat lähellä ja kaukaa olevat äänet, satunnaiset ja alituisesti muuttuvat.