Lähdön tunnelmaa

Koko viimeinen viikko on ollut täynnä lähtemisen tunnelmaa. Sen tunnistaa siitä, että joka kerta kun käyn jossain, ajattelen sen olevan viimeinen kerta. Viimeinen kerta uimassa hotellin altaalla. Viimeinen kerta tässä ruokapaikassa. Viimeinen kerta ostoksilla. Viimeinen kerta tuo kokemukseen oman makunsa ja ilonsa ja surunsa. Tulenko koskaan takaisin? Sekin kysymys pyörii mielessä.

Luonnonpuistossa käyminen on aina elvyttävää kehomielisielulle. Op khan -puisto on vain parikymmentä kilometriä tästä isolta kirkolta ja matka taittui moottoripyörän kyydissä varsin nopsaan.

.image

Vuorten välissä virtaa näin kuivallakin kaudella kohtalaisen runsaasti viileää vettä ylhäältä vuorilta.

image

Suvantopaikalla on vettä sen verran, että on ollut tarpeellista laittaa paikalle hyppykieltomerkki.

image

Vai tarkoittaakohan tuo merkki sitä, ettei saa hypätä pää edellä? Kun tarkasti katsot seuraavia kuvia, niin näet nuorukaisen kalliolla ja sen jälkeen näet hänet vedessä…

image

imageimage

image

Luonnonpuisto on tähän vuodenaikaan aika rauhallinen, koska thaimaalaisten mielestä taitaa olla liian kylmä ilma. Turisteille puisto on liian syrjässä, luulisin; suhteellisen monta kertaa reissunneena näissä maisemissa, alan jo tunnistamaan matkailevat toverit. Itse alan muistuttaa paikallisia moottoripyörän kyydissä istuessani – pitkälahkeista ja pitkähihaista päällä, päässä huivi, joka suojaa kypärän alla korvia ja kasvoja. Ja varvassandaalit jalassa.

Tälläkin reissulla tapasin ihastuttavan nelijalkaisen – seitsemän viikon ikäisen naalin näköisen terävähampaisen pikkukoiran.

image

Viimeisen illan ohjelmaan kuuluu vielä pakkaamista. Nyt tuntuu siltä, että olisi pitänyt jättää ukulele ostamatta! Ja ne mekot ….. Mutta eiköhän se tästä onnistu.

 

 

Kaupungilla takaisin

Paluu Chiang Maihin tapahtui hyvässä järjestyksessä. Mieleni on kovin rauhallinen ja hyvin tapahtumaköyhä, joten tyydyn julkaisemaan kuvia kaduilta löytyvistä myytävinä olevista norsuista. Parempi norsulla patsaana kuin aitona elävänä olentona … kaupungin vilinässä.

image

image

image

image

image

image

image

image

image

image

Muutamalla aikaisemmalla reissulla olen käynyt ihan oikean norsun selässä istumassa ja nauttinut kokemuksesta suuresti, ilman huonoa omaatuntoa; iloiten norsun nahkan pehmeästä vahvuudesta jalkaterieni alla. Ajat muuttuvat ja nyt en taitaisi enää kyetä toistamaan menneiden tapahtumia. Elämä muuttuu eläen, kokemuksia kertyy muistiin ja kehoon. Kaikki on kuitenkin alati muuttuvassa tilassa ja hyvä niin – muutos on elämä. Toivotan sen tervetulleeksi tänäänkin sateisena aamupäivänä. (Toivon säänkin muuttuvan aurinkoisemmaksi 🙂 )

Vetäytyminen

Tällä kertaa kirjoitan maaseudulta Chiang Main pohjoispuolelta. Paikanvaihdoksen syynä on itselleni järjestämäni koulutus eli osallistun yhteen luultavasti elämänmittaiseen projektiin, joka starttasi tavallaan vuosi sitten. Toisaalta kyseessä on suora ja selkeä jatkumo  elämälleni elämälle ja kaikille aikaisemmille opinnoille. Yksityisessä ohjauksessa opettelen vanhaa taolaista perinnettä; qigongia ja I Chingin tulkintaa. Pienin askelin on hyvä edetä. Tähän ei riitä yhden ihmisen kokonainen elämä eikä varsinkaan yhden puolivallattoman mummon loppuelämä.

image

Päivät ovat täysiä. Iltapäivisin pidämme taukoa, jolloin voin nauttia varsin mukavan asumukseni ulko- ja sisätiloistakin.

image

image

Kaikkien reissujen jälkeenkin jaksan aina ihastella ulkona menestyviä kukkivia kasveja sekä noita takana tomerasti kasvavia anopinkieliä.

image

Joskus on kovin helpottavaa keskittyä vain kauniiden kukkien ulkoiseen olemukseen tai vaikkapa niiden tuoksuun. Tämä valkoinen kaunotar tuoksuu huumaavalta. Kyseessä luulisin olevan “aitojasmiinin”, mutta täysin harrastelijana en ole varma.

image

Ajoittain vetäytyminen hiljaisuuteen on välttämätöntä ja tarpeellista. Vain hiljaisuudessa voi kuulla sydämensä äänen. Sen äänen, joka mahdollistaa elämisen vapaana, ilman kärsimystä ja sen syitä. Tämänkertaiseen hiljaisuuteen on mahtunut mukaan kukkien lisäksi buddhalaisen perinteen mukaiset monta päivää kestäneet hautajaiset kaikkine menoineen – laulua ja puhetta ja musiikkia pitkin yötä; sattumalta ohikulkiessa nähty krematorion pihalla avotulella poltettu arkku. Se taisi olla poikkeuksellista näissä oloissakin. Hautajaisväki oli pukeutuneena enemmän ja vähemmän juhlallisiin asuihin; väreiltään enimmäkseen tummiin. Juhlapaikalla oli kuvaseinä kertomassa edesmenneen elämän tärkeistä vaiheista. Kunnoitusta vainajalle osoitettiin kukin ja kumarruksin, mutta allapäin olevia ihmisiä ei oikeastaan näkynyt. Rikastava kokemus oli saada nähdä ja kuulla tämäkin.

Vetäytymisen aika jatkuu kohdallani vielä ensi viikkoon. Sydämellisesti kaiken kokien jatkuu opissa oleminen.

Vuoden vaihtuminen

Vuoden viimeinen päivä meni uusissa maisemissa. Matkaa tein Kawasakin takapenkillä; vai mikälie korrekti moottoripyörätermi. Kyseessä oli “dirtbike” ja ajomukavuus suunniteltu varmaankin yhdelle henkilölle.

image

Suojavarusteena oli minulla sininen kypärä, jonka arvo on noin neljä euroa. Kovin olen iloinen kuskistani, joka sai pidettyä meidät pystyssä ilman osumia sekä metsätiellä että valtatiellä. Aasialaista liikennekulttuuria kun ei oikein voi verrata kotimaiseen. Sääntöjä on, mutta niiden noudattaminen on sattumanvaraista.

Aamupalaksi nautin tuoreita hedelmiä ja jonkun sortin mykyjä … Ananaksen ja papaijan tunnistan, mutta kun ainesosat ovat hyvin pilkottu ja piilotettu raidallisen näköisen taikinan sisään, niin arvailuksi menee. Taikina oli riisijauhoista tehty ja myky oli kypsytetty höyryssä kankaalla peitettynä; sisällä mausta pätellen oli valkosipulia ja ehkä maapähkinää hyvin pieneksi pilkottuna JA koko komeus tuli syödä makeutetun kookosmaidon kera. Erinomaista.

image

image

Moottoripyöräily oli päivän mittainen matka enimmäkseen pienehköjä sivuteitä kulkien. Kilometrejä kertyi ehkä 130 ja kyydissä istumista kuutisen tuntia. Innolla odotan kehollisia reaktioitani johtuen tottumattomuudestani lajiin; vielä eivät lihakset huuda kivusta, enkä oikeastaan tunne mitään epämukavuutta kun eilisestä on kulunut vuorokausi.

Maisemat puhukoot puolestaan.

image

image

image

image

image

Vuorien korkeimmilla paikoilla asuu Hmong-kansaa, joka viljelee rinteissä sekä itselleen että myytäväksi moninaisia erilaisia tuotteita. Kaalia, mansikoita, maissia, salaattia ja bataattia sekä paljon muuta. Korkeassa ilma-alassa ilmeisesti viileän ilman ja auringonpaisteen seurauksena kaikki muuttuu makoisammaksi. Hämmästyttävää on se, että kaikki työ rinteillä on tehtävä käsin. Jyrkkiin rinteisiin ei koneita voi viedä ja käsityö on näin ainut mahdollisuus.

image

Yläilmoissa sain nauttia loistavaa paikallista kahvia mitä parhaimmissa maisemissa.

image

Vuoren korkeimmilla kohdilla on myös thaimaalaisten telttakyliä ja pieniä lomamajoja. Vuoden kylmimpään aikaan ja etenkin uutena vuotena on hyvin suosittua yöpyä näissä lähekkäin asetelluissa teltoissa sekä täällä Chiang Main lähellä että muualla Thaimaassa.

Illalla kävelin kaupungin keskustassa ja nautin tavallaan ihmispaljoudesta, mutta ennenkaikkea ihmisten katselusta. Jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä alkoivat ihmiset lähettää taivaalle lyhtyjä niihin kirjoitettuine toiveineen hyvästä uudesta vuodesta.

image

Hyvää alkanutta vuotta 2017. Sydämellisesti.

Uusista aluista

 

Vuoden vaihtuminen nostaa pintaan ajatuksia sekä menneestä että tulevasta. Vietän itse tämän muutoksen ajan poissa kotoisista maisemista, ajattelin. Sitten tajusin, että taidankin olla aikalailla kotoisissa oloissa, koska Thaimaassa olen ollut jo seitsemän vuodenvaihdetta. Olen saanut varvassandaaleissa kulkea katsellen taivaalle nousevia paperilyhtyjä jo monta kertaa.

Uusien alkujen edellytyksenä on aina muutos. Muutos on ainut asia, josta tässä elämässä voi olla varma. Muutos joko fyysisellä tasolla tai monesti mielen puolella pelkästään.  Muutoksen edellytyksenä monesti tuntuu olevan kärsimys. Kärsimyksen syynä lienee sitten muutoksen vastustaminen.

Kärsimyksen taustalta löytyy kontrollin tarvetta pitää asiat juuri sellaisena kuin itse haluaa; asiat eivät vaan usein suostu taipumaan kenenkään tahtoon. Kärsimystä syntyy kontrollin menetyksen tunteesta ja siitä aiheutuvasta pelosta. Pelko saa takertumaan muutoksenalaisiin asioihin ja jopa vastustamaan muutosta. Pelko kuluttaa valtavasti energiaa sen lisäksi, että se aiheuttaa kärsimystä.

Muutoksen aiheuttama kärsimys tai kärsimyksen aiheuttama muutos voi olla tekijä, joka pehmentää kovettuneen sydämen ja näin muutos muuttuu mahdolliseksi. Leonard Cohen laulussaan “Anthem” laulaa “there is a crack, a crack in everything; that`s how the light gets in” (vapaasti suomennettuna: “kaikessa on särö, kaikessa; siitä säröstä valo pääsee sisään”) . Kärsimys, muutos, pelko ja niistä aiheutunut paine voi aiheuttaa tuon särön, josta voi seurauksena olla mahdollisuus uuteen alkuun. Valo pääsee sisään sydämeen ja koko elämään mahdollistaen muutoksen.

Muutoksenpelko on kärsimyksen alku, sanoisin minä ja sanonkin. Valoa päin uutena vuonna suunnaten tarkoittaa kohdallani omia pelkojani päin kulkemista, niiden kohtaamista ja näin kenties lisävalon saamista elämääni. Kaikesta kokemastani voin päätellä kestäväni paljon, ellen ihan kaikkea, mitä tuleva tuo tullessaan. Toivotan siis tervetulleiksi sekä miellyttäväksi että epämiellyttäväksi luokittelemani uudet tulijat; tuokoon ne mukanaan valoa ja iloa. Vuodenvaihteessa kohotan maljan uusille aluille – olkoon niin, että olen valmis muutoksiin!

 

 

 

Uudestaan matkalla

Aika kuluu yllättävän nopsaan. Kotona oli niin paljon puuhattavaa, ettei kirjoittaminen sujunut. Keittiöremontti oli suunnitelman mukaan valmis palatessani, mutta olin saanut asennennettavaksi kodinkoneet, joita en ollut tilannut. Monipolvisen reklamaatioprosessin seuraamuksena toivottavasti palaan tältä reissulta uuteen tilaukseni mukaiseen ruuanlaittonurkkaukseen.

Joulukin tapahtui jonain viikonpäivänä. Juhlaväkeä oli paikalla paljon, ruokaa oli ylenpalttisesti ja suklaatakin oli syötäväksi runsain mitoin. Kasvisruokapainotteinen ruokavalioni koki lähes takaiskun joulupöydässä, koska kalkkuna maistui ihan liian hyvältä. Seurauksena oli hankala joulupäivä liian täyden vatsan vuoksi. Muutama arkipäivä joulun jälkeen rajoittui sitten tarkkaan kasvikunnan tuottaman ravinnon nauttimiseen.

image

Ja sitten lähdin jälleen tossuja kuluttamaan.

Ensimmäinen aamu Chiang Maissa pitkän yöunen jälkeen alkaa aurinkoisena.

image

image

Eilen saapumiseni jälkeen ottamani kuvat kuitenkin edelleen pitivät paikkansa, vaikka aurinko paistoi. Maisemien suhteen olen tehnyt tähän asti huonoimman valinnan asuinhuoneen suhteen tähän astisista majapaikoista tällä paikkakunnalla. Vaan enköhän onnistu tässä kärvistelemään maanantaihin asti jos vain pidättäydyn katselemasta ikkunasta ulos. Ja ainahan voin ottaa pois silmälasit päästä tai laittaa silmät kiinni, jotta ei niin silmiä kivistä.

Uteliaisuudella ensimmäiseen päivään astelen, kunhan ensin aurinkovoiteella itseni peittelen. Lukijalle loistavaa päivää milloin sitten tämän luetkin.

Kotimatkalle

Kotiin matka alkoi pakkaamisella. Rinkka muuttui painavammaksi kun en raaskinut matkan aikana ostamiani ja lukemiani kirjoja vielä hylätä. Ja tuli ostettua muutama käyttövaatekin.

Viimeisenä matkapäivänä tapasin australialaiset ystäväni, joihin olen tutustunut sosiaalisen median myötävaikutuksella. Facebook on siis laajentanut maailmaani mukavalla tavalla. Jerry on suomalaisen keskikouluaikaisen koulukaverini ystävä vaihto-oppilasajoilta – ja sattumoisin kohtasimme Facebookin kautta hänen julkaistuaan vanhoja valokuvia ystäväni sivuilla. Saimme luotua yhteyden ja nyt tapasimme lounaan merkeissä Sydneyssä. Jerry vaimonsa kanssa ajoi meitä tapaamaan Canberrasta neljän tunnin matkan. Sydäntäni lämmitti kovin tämä hauska kohtaaminen maailman ääressä.

Pakkaamisesta tulikin varsin haastavaa, koska sain Jerryltä hänen oman viinitilansa viiniä pullollisen verran. Paketoin pullon varsin huolellisesti selkäreppuuni ja toivon sen selviävän matkan rasituksista särkymättömänä. Jää nähtäväksi Helsingissä sitten onko koko rinkka muuttunut punaviiniseksi …

Toivotan itselleni ja tyttärelleni hyvää ja turvallista matkaa ensin Hong Kongiin, sitten Lontooseen ja viimeiseksi Helsinkiin. Edessä paljon istumista, lentokoneaterioita, pulloveden juomista ja paluun jännitystä.

image

Sydney

Päivien vauhti tuntuu kiihtyvän matkan loppuosalla. Kuvia kertyy kameraan ja kokemuksia tallentuu kehomieleen huikeaa vauhtia.

Ympäristön erilaisuus sinällään on jo alituisen ihmetyksen aihe. Kaupungin korkeat rakennukset ja toisaalta aivan keskustan lähellä olevat omakotitaloalueet ovat huikean erilaisia kotipuolen vastaaviin.

Kaupungin monet kasvot ovat näyttäytyneet ihmeellisenä matkailijan silmiin ja sydämeen.

image

Sydneyn lienee tunnetuimmat maanmerkit tässä kuvassa nähtynä lahden toiselta puolelta; Oopperatalo ja  The Harbour Bridge.

image

Kaksisataa vuotta vanha kasvitieteellinen puutarha on paikka, josta edellinen kuva on otettu (ja niin myös ensimmäinen kuva 🙂 ) . Kuvassa oleva patsas on “toivepuun” edessä. Uskomus on ollut, että voit esittää toiveen, jonka haluat toteutuvan, ikäänkuin puulle. Sen jälkeen kierrät puuta kävellen kolme kertaa myötäpäivään ja sitten takaperin kolme kertaa vastapäivään. Sitten kosketa puuta. Tästä on meillä oma versionsa eli koputamme puuta varmistaaksemme hyvää onneamme. Patsaassa on teksinä “I wish”; minä toivon. Hetken vietin patsaan edessä esittäen hiljaisen toiveeni.

image

Bondi Beach taitaa olla yksi maailman tunnetuimpia rantakaistaleita. Kuvassa ei toistu hyvin veden lähes vihreä väri, lempeä tuuli kuvanottopäivänä meren suunnasta, hiekkaa kaivavan isän ja lapsen iloisen näköiset puuhastelut, rannassa juoksevan lenkkeilijän kevyt askel. Auringon lämpö iholla tuntuu tätä kirjoittaessa; siinä hetkessä halunnen vierailla palatessani lumiseen kotimaahan.

image

Manly Beach on lauttamatkan päässä kaupungin keskustasta. Ranta oli sielläkin loistava kuten monet muutkin ranta-alueet Sydneyn läheisyydessä. Alueen moninaiset linnut jaksavat ihmetyttää kuvien ottajaa; ja jos osaisin, niin nimeäisin tämänkin lintuparin mutta se ei minulta onnistu. Armelias olen itseäni kohtaan siitä etten osaa ihan kaikkea.

image

Ilta Darling Harbourissa lauantaina oli kaunis ja tuulinen sekä kuun että ihmisen tuottamien valojen valaisema. Ihmisiä oli paikalla tuhansia nauttimassa hyvästä ruuasta ja kaupungin tarjoamasta ilotulituksesta.

image

Kaikilla kaupungeilla on varjoisat puolensa. Sydneyn varjoisa puoli näkyy hyvin myös kirkkaassa päivänvalossa hyvin näkyvällä paikalla: kaupungin keskusaseman edessä olevassa puistossa on kodittomien pystyttämiä telttoja. Teltat näyttivät varsin pysyviltä asumuksilta. Katseensa olisi helppo kääntää kaiken kauneuden puoleen ja valita olla näkemättä se, mikä ei silmää ja sydäntä miellytä. Kaiken runsauden keskellä on selkeästi näkyvissä myös puute ja sairaus, hätä ja kurjuus. Näistä hetkistä syntyy selkeä harjoittamisen aihe; kuinka pitää sydämensä avoimena kaikelle – mukavalle ja epämukavalle – miellyttävälle ja epämiellyttävälle. Uskallan siis katsoa silmiin katusoittajaa ja kenties seuraavan kerran myös uskallan katsoa silmiin miestä, joka kantaa pahvista lappua “I am unemployed, but I have not given up” ja myy kyniä kahdella dollarilla.

image

 

Matka jatkuu

Joulukuu on edennyt jo toisen viikon puoliväliin; blogin kirjoittaminen muuttui takkuiseksi vajaa viikko sitten. Matkasimme Port Macquarien rantakaupunkiin Byron Baysta ja majoitumme sijainniltaan loistavaan rantahotelliin.

img_2232


 Kirjoittaminen sinällään olisi onnistunutkin, mutta motivaatio kärsi kovan kolauksen, koska minkään julkaiseminen ei onnistunut. Nettiyhteys oli lähinnä naurettava nopeudeltaan, edes sähköpostia ei saanut luettua. Tulipahan selväksi se, etten saa aikaiseksi tekstiä ilman välitöntä julkaisemisen aiheuttamaa painetta. Hyvä opetus minulle on se.

img_0395

Matkasimme linja-autolla välimatkan noiden kahden rantakaupungin välillä. Seitsemän tunnin ajelun aikana saimme kokea kuskin mukaan “pahimman rae-myrskyn pitkiin aikoihin”, jota säesti aikamoisen voimakas vesisade puolin toisin. Monet autoilijat tuntuivat valitsevan vaihtoehdoksi pysäyttää autonsa tien varteen sen sijaan, että olisivat edenneet etanan vauhtia huonossa näkyvyydessä ja kovassa tuulessa ja raesateessa.

img_2234

Port Macquarien vierailuun toi viehättävyyttä rauhallinen pikkukaupunkimainen tunnelma, surfaajille sopivat rannat, hyvä kävelyreitti rantamaisemissa, koalasairaala ja turisteille varmaankin bongailtavaksi pitkin ja poikin kaupunkia asetetut eri taiteilijoiden maalaamat koalapatsaat.

img_0394

Matkaajana olin jälleen kovin ihastunut illan hämyssä lentäviin lepakoihin, jotka näyttävät vähän pelottavilta ja kovin suurilta matalalla liitäessään. Metrinen siipien kärkiväli näyttää jotenkin uhkaavalta … mutta se lienee lapsuudessa nähdyn vampyyrielokuvan syytä ja ansiota.

img_2233

Tasmanian Meren rannikon ilmiöihin kuuluu tähän vuodenaikaan valtaisat ukkoset. Niinpä mekin saimme nauttia mahtavasta luonnonnäytelmästä yhden illan ajan, kun ukkosrintama siirtyi ylitsemme merelle päin. Jyrinän ja salamoinnin määrä oli sisämaassa kasvaneelle aikamoinen kokemus.