Palautuspäivä

94F31265-DDA1-43BE-BEBB-5B527B8C62F7

Sitoutuminen päivittäiseen kirjoittamiseen murentui pitkien matkapäivien ja katkeilevien nettiyhteyksien siivittäminä. Väsyminen ei ainakaan lisännyt intoani ryhtyä kirjoittamaan. Haasteena  onkin nyt ollut se, että kuinka olla itsensä kanssa silloin kun ei kykene pitämään omia päätöksiään.

Päätöksessä pysyminen onkin se hankaluus monesti vallan helpon päätöksen tekemisen jälkeen. Tässä kohdassa onnekseni ei ole kyse mistään peruuttamattomasta vahingosta. Annan itselleni anteeksi ja jatkan uteliaasti eteenpäin.

27187F41-B713-4D69-8891-7B17F3F6DD76

Kuluneesta Thaimaan kartasta katselin mistä oltiin tultu ja minne oltiin menossa. Matkaa kertyi kaiken kaikkiaan 1300 kilometriä mitä kauniimmissa maisemissa.

0D8E7937-9674-49AF-BA17-7488033CF516

Majoituspaikkojen sisämaisemat ovat melkein joka kerta aika yllättäviä! Tästä kuvasta puuttuu kukikas katto ja ruudullinen lattia. Lisäväriä on tuomassa untuvatakkini, joka oli todella tarpeen tämän matkan aikana. Aamuiset lämpötilat vuoristossa olivat alle kymmenen astetta.

D39B36DB-3002-4534-9480-50E31CD853FD

Laosin rajan pinnassa kulkevat vuorijonot ovat hyvin kattavasti Thaimaan puolella otettu käyttöön. Maissia näkyy paljon; voi vain kuvitella miten työlästä on pelkällä ihmisvoimalla kerätä sato talteen jyrkiltä rinteiltä. Alavimmilla paikoilla kasvaa edelleen kumipuita. Satunnaisesti korkealla on mansikkaviljelmiä. Paikalliset harmittavasti keräävät mansikat liian raakoina ja uittavat ne sitten sokeriliemessä; mansikka on heille tuntematon marja ja sitä ei oikein osata käyttää.

566DA499-53CE-4209-A0AB-950E06451DAB

Koiria näkyy joka paikassa. Osa koirista näyttäisi olevan ainakin puoliksi villejä, sillä niitä näkyy ihmisasutuksista pitkän matkan päässä. Osa koirista asuu kylien raiteilla. Sitten ovat nämä pikkukoirat, joita pidetään hellästi hyvänä; niitä puetaan ja harjataan ja niitä työnnetään rattaissakin.

Kolmen päivän aistien ilotulituksen jälkeen olen ollut palautuspäivän tarpeessa. Kuvia otin paljon. Paljon jäi kuvia ottamatta. Kun pieni poika juoksi kylän pääkadun vierellä keskipäivän aikaan, niin minä äitimummina olin aivan kauhuissani hetken; pojalla oli tiukasti päässä vallan käypäinen muovipussi, leuan alle vedettynä … mutta poikahan juoksi ja lähellä oli aikuisia. Todennäköisesti hän oli turvassa. Pimeän aikaan palavat riisipellot olivat huikea näky, mutta niistä en kuvia onnistunut ottamaan. Kylmä tuuli auringonpaisteessa jäi kuvaamatta myös, niinkuin uteliaasti länsimaista katselevat pienet kylän pojat.

68629E9C-9688-48BF-9AA2-3F06CFAD0834

330km

Aamukahvin jälkeen alkoi kymmenen tuntia kestänyt matka kohti pohjoista ajaen. Matka taittui valtateiltä pois poiketen ja pysähtyen siellä minne mieli teki.

8E3FAFB1-A965-4C50-B5E5-516EF2E1DA08

249 porrasta vuoren kupeessa olevalle luolan suulle kipaisten – siellä lepakon ääniä kuunnellen ja niiden jätöksiä hetken haistellen pysähtyen – monimetrisen Buddhan patsaan äärellä hetkeksi hiljentyen.

E177E3E9-4481-4FD3-ABCC-6D835F02862F

Poistuessamme tästä metsäluostarista silmääni sattui vallan mainiot lemmikkieläimille tarkoitetut häkit – kaikki vieraat ovat tervetulleita tavallaan.

2790FDE9-0C73-4BF0-A3F7-F001119FEB36

Kapuaminen jatkui toiseen suuntaan eli alaspäin, kun kävimme varpaamme kastelemassa vesiputouksessa. Putousta olisi voinut halutessaan kulkea veden kanssa samaa reittiä, mutta siihen ei riittänyt minulla uskallus. Kivet olivat kyllä karhean kutsuvia jalan alla.. Putouksen kuvaaminen oli allekirjoittaneelle liian haastava tehtävä, joten ihailtavaksi jäi tämä kuva mummosta vetämässä sukkia jalkaansa.

8A3DAB21-8640-48C0-8C46-93D343D55650

Ihmisten kuvaaminen matkoilla on jostain syystä tuntunut kiusalliselta asialta – syynä varmaankin se, etten itse pidä olla kuvattavana. Kokeilen rajojani tällä matkalla kuvaamisen suhteen ja rohkaisin mieleni myös oman kuvan jakamisen suhteen.

F3174CE6-5B79-4CD5-8F1E-4E4DB94911D7

FDF1F676-4632-4B8C-98A8-00C5FCDCD081

 

5C58C04C-A5DC-4D13-AAB3-30724D94C642

 

C0DC7F2C-539E-48AE-92CF-A8D04AED6A00

1179EDFF-3F98-476B-9903-9ECBCE31942B

Kuvien toivoisi välittävän jotain torin tunnelmasta. Ihmisten hymyt ja uteliaat katseet puuttuvat kuvista, mutta niitäkin riitti tänään. Ostin pussillisen uppopaistettua puhvelin rasvaa – rapeaa pohjoisen herkkua, jota myös saa sikana — myyjärouvia nauratti, kun halulla rouskuttelin tätä oletettavasti länsimaalaisen kädessä harvemmin nähtyä evästä.

Maisemat täällä Chiang Main pohjoisella puolella matkalla Mekongjoelle ovat vaihtelevia, enimmäkseen kuitenkin tällä reitillä vuoristossa kulkevaa tuhannen mutkan tietä. Kauas on pitkä matka ja kun on kaukana ja korkealla, niin näköalatkin ovat sen mukaisia. Osa matkasta on taitettu noin 1400 metrin korkeudessa vuorten harjanteilla. Ilma on ollut kirkasta ja kuulasta, tuulet puhaltaneet viileästi niin, että toppatakillekin löytyi käyttöä.

552A6FB9-4CE5-468F-A7DB-3ECC5ED6614F

 

 

 

 

 

 

Aurinkoinen aamu

Ensimmäinen yö takana ja aamu sarastaa aurinkoisena. Viiden tunnin aikaero tuntuu kehossa painavana olona ja mieli kummastelee hyvin nukuttua yötä. Ikkunankarmit kehystävät kaukana siintävää vuorten jonoa; Himalajan häntä kaareutuu tänne Thaimaan pohjoisiin osiin puolentoista kilometrin korkuisena.

AB7D6BCB-C274-4E2D-A741-E34FCD05E0FB

Matkan tarkoitus on matkailijan asetettava ennen matkaan lähtemistä. Onko tarkoitus levätä, seikkailla, maistaa uusia ruokia, urheilla, lukea vai tehdä töitä. Intention asettaminen on matkan onnistumisen kannalta välttämätöntä, koska mieli toimii tavoitteenmukaisesti – aina. Jos matkaan lähtee aikomuksenaan vertailla kaikkea kotioloihin ja hehkuttaa kotiruuan herkullisuutta, niin aikalailla varmasti edessä on pettymyksiä kukkurapäin. Sitävastoin jos on avoin kokemuksille sellaisina kun ne kohdalle tulevat, on todennäköisesti seuraamuksena mitä parhainta matkantekoa.

Oma matkani on osa elämäni polkua enkä sitä siksikään lomaksi kutsu. Kyse on puolivallattoman mummon matkoista sisäisillä ja ulkoisilla tasoilla.

 

460555BE-2703-4252-BDDE-B8EF4BBE937A

Kun hanavesi on juotavaksi kelpaamatonta ilman keittämistä, niin vesi on joko ostettava pullossa tai sitten kadun varsilta löytyvistä automaateista omaan pulloon. Mahdollisuuksien mukaan käytän pikkukolikkoni ostaen veteni otsonoituna automaatista.

9E5421D7-572E-4C75-BDB5-5F2887020C25

Hotellin edustalta löytyy tämä henkien talo, jonne päivittäin viedään tuoreita kukkia, juomaa ja ruokaa. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tämä on ollut perinteinen tapa varmistaa hyvä onni ennen rakennusvaiheen aloittamista, ja toiminee jatkossa vakuutuksen tavoin.

B0FF0B7E-723D-405C-999B-A24015F34372

Hotellin käytävältä näkyy maiseman kauneus, ja kauheus. Luonto on vehreää ja kovin vihreää ja värikästäkin. Autot ovat uusia tai sitten hyvin vanhoja. Rakennukset ovat uusina kiiltäviä ja kauniita, ikääntyessään hurjalla vauhdilla ränsistyviä. Kauneus on katsojan silmissä.

4BBEDF2C-48AB-4129-8C2A-17DDDA8DB77D

 

Mindfulness ja matkalla oleminen

Mindfulnessin määritelmän mukainen oleminen uteliaasti ja myötätuntoisena elämänsä hetkissä, tapahtuu luontevasti matkalla ollessa. Kun astuu pois päivittäisistä rutiineistaan ja saapuu uuteen ympäristöön, on luonnollista kiinnittää erityistä mielenkiintoa ja huomiota uteliaasti kaikkeen ympärillä tapahtuvaan ja olevaan.

 

Kun nyt istun lähtöportin vielä hiljaisessa odotusaulassa matkan tämän osuuden viimeistä lentoa, niin voin vain ihmetellä miten monen tarkkaavaisuutta vaativan kohdan kautta olen tähän päätynyt. Lentokentillä on mahdollisuus eksyä moneen suuntaan ellei herkeämättä seuraa opasteita, jotka oletettavasti vievät matkailijan oikeaan paikkaan. Kaiken aikaa on pidettävä huoli tavaroistaan, joita jostain syystä mukana kulkee aina enempi kuin oli aikomus. Vielä en ole päässyt matkaamaan vain passin ja hammasharjan kanssa.

Aistimukset kuormittuvat eri kielien kuulemisesta; lentokenttä-äänistä; hajuista; kuuluutusten kuuntelemisesta; ihmisten huomioimisesta. Näin avautuu omakin mielenmaisema tuoreena. Muistan taas kovin väsyväni ylenpalttisista äänistä – lähes kymmenen tunnin lento on meluisa kokemus, vaikka suurimman osan aikaa korvillani olivatkin vastamelukuulokkeet. Nukkuminenkin sujuu paremmin kuunnellen klassista musiikkia kuulokkeilla. Mindfulnessin hengessä aistin kehoani tätä kirjoittaessani – vien huomion korviin, arvostelemattoman ja jakamattoman huomioni kuulemiseen – siirrän sitten huomioni kehooni ja oivallan jännittäväni hartioitani. Kuuleminen varsinaisesti ei tarvitse hartialihaksia, mutta tänään olen niilläkin ottanut ääniä vastaan. Vien huomion hengitykseeni ja hengitän kolme tietoista hengitystä sisään … ja ulos. Edelleen tunnen jännitystä. Mutta nyt on aika siirtyä jälleen uuteen jonoon. Nyt kohti Chiang Maita.

 

Matkalla 2019 joulukuussa

Aamuviideltä ylös ja junaan kuudeksi. Matkalaukku pakattuna huolettomasti, koska kotona on ollut muutakin puuhaa kuin pakkaaminen.

Helsinkiin pojan kanssa lounaalle ja tyttären kanssa kahville. Pentukoiraan tutustuminen.

Kohta lentokentälle tekemään lähtöselvityksen lisäosaa, koska jatkolennolle ei kelpaa mobiililähtöselvitys. Onneksi on olemassa vielä palvelutiskit. Kiitollinen olen henkilökohtaisesta palvelusta kentällä.

Kun on monesti lähtenyt niin ei tämä lähteminen enää niin kovasti mahanpohjasta kouraise. Tällä kertaa henkilökohtaisen elämän kiemurat vanhempien kanssa tekevät lähtemisestä erilaista; vanhukset vanhenevat kiihtyvällä vauhdilla.

Jotain matkoilta tulee aina etsittyä ja monesti jotain löydettyäkin. Tyttären lukema lausahdus seurakunnan kalenterista ilahdutti näissä lähdön tunnelmissa – “etsijä löytää aina, mutta harvoin sitä mitä olettaa”. Uteliaana ja läsnäolevasti odotan tulevan reissun löydöksiä.