Tänä aamuna lähdin ystäväni kanssa moottoripyörällä ajelemaan läheiselle vuorelle. Aurinko paistoi ja vedin päälleni ohkaisen untuvatakin, koska muuten mopon kyydissä tulee kylmä. Lämmintä aamulla oli alle 20 astetta, mutta päivän aikana ilma lämpeni yli kolmeenkymmeneen asteeseen. Untuvatakin sain survoa reppuun.
Doi Pui -vuorella on paljon nähtävää; poikkesimme vaatimattoman näköiselle tienvarsipaikalle, jossa oli kyltti luontopolusta. Reippaina matkailijoina astelimme polun pätkälle ja ei aikaakaan kun vastaamme saapui paikallinen mieshenkilö. Ystäväni taitaa paikallista kieltä, minä en. Kuuntelin jutustelua tyytyväisenä syväkyykyssä välillä heittäen kysymyksiä keskusteluun.
Varsin leppoisasti jutusteleva mies poltti pitkähköä savuketta, joka ei näyttänyt tupakalta eikä sikarilta. Kävi ilmi, että kyseessä oli itse kuivatusta banaaninlehdestä kääritty tupakka. Tupakkaa kasvatetaan Thaimaassa ja torilta saa maalla ainakin ostettua ison pussukan – noin litran verran olettaisin – kuivattua tupakkaa, joka maksaa reilun euron.
Banaaninlehtitupakan hyvä puoli on siinä, ettei se pala itsestään vaan sammuu ellei siitä vetele henkosia. Yhdestä tupakkapussista riittää näin poltettavaa kolmeksi kuukaudeksi tällä herrasmiehellä.
Kun kysyin, mitä varten mies metsässä kuljeksii, niin hän kaivoi kassistaan muovipussin ja siellä oli kolme kappaletta banaaninkukintoja. Luonnosta saa ravintoa silloin kun rahapussista näkyy vain pohja, kertoi hän. Banaaninkukinnosta saa tehtyä hyvää ruokaa kuin myös nuoresta banaanipuustakin. Puu katkaistaan ja pintaa peittävä ohut kuori otetaan pois – näin paljastuva sisus on hyvää syötävää.
Alemmassa kuvassa näkyy tällainen villi ja vapaa banaani, jonka hedelmät eivät ole syötäviä mutta kukinnot ja varsi ovat ravinnoksi kelpaavia.
Kun yhdessä poistuimme metsän reunasta, huomasin miehen kantavan veistään housun kauluksen sisäpuolella takana – paikallinen tapa tämäkin.
Kun poikkeaa isommalta tieltä, voi pysähtyä katsomaan myös pienempiä asioita, joita ei vauhdissa huomaa. Puiden kovin pinnassa kasvavia juuria.
Katkenneessa oksassa kasvavia ”sieniä”, ja elävän puun pinnassa olevaa jäkälää.
Kannattaa ajoittain poiketa polultakin ja pysähtyä hiljaisuuteen, kuunnella luonnon ääniä ja haistella metsän tuoksuja.
Ilokseni huomasin kykeneväni istumaan syväkyykyssä vaivattomasti pitkähkön tovin ja ylöskin pääsin ilman tukea, vaivattomasti. Huomasin voivani haistaa tupakan ilman pahoinvoinnin tunnetta. Totesin voivani istua moottoripyörän kyydissä ilman pelkoa. Opettavainen retki.