3000 mutkaa

Kun lähtee ajamaan Chiang Maista kohti Mae Hong Songin maakuntaa, niin edessä on mutkaista ja mäkistä tietä. Henkilöautolla taisi tulla keskivauhdiksi noin 60km tunnissa kolmen päivän reissulla, kun kilometrejä kertyi 750.

Kukalie mutkat laskenut, mutta hieman yli 3000 niitä kertyy kun kulkee vuorien ympäri. Liikenne täällä on vasemmanpuoleista ja vei aikansa tottua kakkoskuskin paikalla istumaan; melkein aina tauolta autoon mennessä olisin mennyt kuskin puolelta sisään autoon, mutta loppumatkasta aloin jo muistamaan paikkani.

Reittimme kulki Mae Sariangin kaupungin kautta Mae Hong Songin kaupunkiin – sieltä Pai-nimiselle pienelle paikkakunnalle, josta monien pikkukylien kautta etenimme takaisin Chiang Maihin.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy taustalla Thaimaan  korkein vuori Doi Inthanon, jonka rinteitä ajelimme useamman kymmenen kilometriä. Huippu kohoaa kahden ja puolen kilometrin korkeuteen.

Reittimme kulki paljolti yli kilometrin korkeudessa ja monin paikoin huippujen ylitys on noin tuhannenkuudensadan metrin korkeudessa.

Thaimaan vuosi sitten edesmennyt kuningas jätti jälkensä näihin pohjoisen maisemiin muunmuassa mäntymetsän muodossa; hän järjesti istutuksia niin havupuiden kuin viljelyskasvien suhteen, jotta köyhän maalaisväestön ei tarvitsisi hankkia toimeentuloaan huumeiden kasvatuksella.

Havunneulasten koko olikin hiukka isompi kuin kotoisessa männyssä.

Matka kulki vuoren rinteitä pitkin mutkitellen ja välissä oli pieniä tasaisempia osuuksia laaksoissa. Pysähtymispaikoilla oli yleensä aina koiria. Tämä koira näytti niin hyvin hoidetulta, että sillä kenties oli ihmisperhe siitä huolehtimassa.

Mae Hong Song on maakunnan pieni pääkaupunki ja kovin tyypillisesti kuvassa näkyy lentokenttä lähes keskellä kaupunkia. Kuva on otettu kaupungin tärkeimmästä luostarista, joka luonnollisesti sijaitsee vuoren korkeimmalla kohdalla.

Pohjoisen luostareissa on paljon burmalaista vaikutusta patsaiden ja ulkoisten muotojen suhteen.

Mae Hong Songin jälkeen poikkesimme luostariin, joka sijaitsi riisipeltojen vieressä. Peltojen yli oli rakennettu bambuinen kulkuväylä, jotta munkit ja maallikot pääsevät peltojen toisella puolella olevaan kylään. Nyt riisisato on korjattu, kohta vesi lasketaan pelloille uutta satoa varten ja maisema muuttuu ikäänkuin suureksi järveksi.

Korkealla näköalapaikalla harjanteella Mae Hong Songin ja Pain välissä, on monta myyntikojua. Myyntikojuja ylläpitävät paikallisiksi mustalaisiksi sanotut heimolaiset. Myytävänä on käsitöitä, grillissä kypsennettyjä bataatteja, kahvia. Nämä pienikokoiset ihmiset ovat ilmeisesti aikoinaan Burman puolelta siirtyneet näihin Thaimaan harvaanasuttuihin vuoristomaisemiin, jotka ovat olleet kauan vaikeakulkuisia ja huonosti tavoitettavia.

Pai on yksi niistä paikoista, johon jokaisen itseään itseään kunnioittavan reppureissaajan on matkustettava. 80-luvulla pieni kylä oli hippien suosikkipaikka, syynä ilmeisimmin huumeiden helppo saatavuus. Huumeet kulkivat tätä kautta maan eteläisimpiin osiin. Vanhoja hippejä paikkakunnalla vieläkin näkee, mutta omiin silmiini Pai on lienee enää vain muisto noista ajoista. Kuitenkin se tuntuu vetävän puoleensa väkeä edelleen ilonpitoon. Itselleni tulivat tälläkin reissulla tutuksi lähinnä maisemat ja hyvät ruokapaikat.

Vaurautta paikkakunnalle on tullut, sillä edellisen käyntini jälkeen luostari oli saanut uuden varsin mittavan kokoisen Buddhan patsaan.

Tasanteelta rappusia oli ylös patsaalle 257 laskujeni mukaan. Rappusia löytyy vielä tasanteen alapuoleltakin noin sadan askelman verran – vielä on selvittämättä miksi rappusia yleensä on noin 365.

Kun saavuimme vuorenrinteiltä tähän laaksoon, jota pitkin voi ajella vaikka Bangkokiin asti, kohtasimme tien vieressä muutaman ”changin” eli paikallisen norsun, joille oli ilo syöttää banaaneja. Täällä on voimallinen yritys lopettaa näiden komeiden eläinten käyttö turistien ratsastusvälineinä ja antaa niille elämisen arvoinen elämä. Turisteille tarjotaan mahdollisuuksia hoitaa, syöttää ja pestä näitä pehmeäihoisia lempeitä jättiläisiä.

Tämä matka toi selkeästi minulle esiin sen, että harjoittamani qigong tuottaa tuloksia, joita en edes ole osannut odottaa. Olen kärsinyt matkapahoinvoinnista koko ikäni ja nyt en edes tarvitse pahoinvointilääkettä yli kolmentuhannen mutkan tietä ajaessa. Aikaisemmin olen kärsinyt myös pahoinvoinnista korkeassa ilmanalassa, mutta sekin vaiva on ainakin toistaiseksi unohtunut. Ihmeellistä on elämä. Kiitollinen olen kaikista kokemuksista tälläkin matkalla.