Ganges Street, Brisbane

Australiassa on nukuttanut hyvin. Ensin hotellissa ja sitten yksityisessä asumuksessa; vuokraaja asuu talonsa yläkertaa ja alakerta on vierailijoiden käytössä. Asumuksessa on olohuone, makuuhuone ja tietysti keittiö sekä kylpyhuone. Kaikki kodin mukavuudet mahdollisuuksineen. Voi siis laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä, nauttia ulkoilman lämmöstä takapihalla  – jos ei arkaile vapaana kulkevaa kukkoa ja lapsen kämmenen kokoisia hämähäkkejä ja joka paikassa vipeltäviä liskoja.

Talon nurkalla on arvioni mukaan maailman pienimpiä mehiläisiä omassa asumuksessaan; talon isännän mukaan pesä tuottaa noin litran verran hunajaa vuoden aikana. Parveilevia mehiläisiä ei kuulemma tarvitse säikähtää, ne eivät ole vaarallisia. Mehiläiset ovat mustia, pienen kärpäsen näköisia otuksia.

Eilen kävimme Brisbanen ulkopuolella 1920-luvulla perustetussa “koala-turvapaikassa”, jossa oli tavattavissa myös kenguruja kera wallabeiden, tasmanian tuholainen ja vompatti sekä paljon erilaisia lintuja. Ikäänkuin kaupanpäälle sai nauttia erikokoisista vapaana juoksentelevista liskoista.

Julkinen liikenne on täällä kuulemma maailman kolmanneksi kalleinta. Epäilen, että Suomi on listalta unohtunut pois. Linja-autoissa kulkeminen “pyyhkäisy-kortin” kanssa on vaivatonta ja kohtuuhintaista suhteuttaen sen ajallaan kulkeviin ja siisteihin ilmastoituihin busseihin. Tosin kävelykin on mukavaa, koska jalkakäytäviä löytyy sekä pelkästään jalan kulkeville että erilaisia versioita pyöräilijöille/jalankulkijoille.

Missään muualla maailmalla en ole vielä nähnyt pyöräilijöiden ajavan näin uskollisesti kypärä päässä. Monilla on kypärään kiinnitetty nippusiteitä ikäänkuin antennin näköisiksi ilmaan sojottaviksi piiskoiksi. Paikalliset variksen kaltaiset linnut nimittäin ovat hyvin tarkkoja reviiristään ja hyökkäilevät polkupyöräilijöiden kimppuun, etenkin siihen kypärään. Näppärä ratkaisu on suojata itseään tuunatulla kypärällä. Jalankulkijan vauhti ei onneksi riitä pesivän linnun suojelurefleksin kytkemiseksi.

Tekniikka on aiheuttanut harmia jo reissun tässä vaiheessa. Blogissa käyttämäni pohja ei jostain syystä toimi virheettömästi ja en saa kuvia julkaistua blogin tueksi. Tämä harmitus on tehnyt mahdolliseksi harjoittaa “kuinka-olla-hankalan-tilanteen-kanssa”-meditaatioharjoitusta. Vien huomion hengitykseen hetkeksi, sitten aistin kehoni tuntemuksia liittyen tähän hankalaan asiaan. Huomaan hartioideni kiristyvän ja pallen alueelle tulevan painavan tunteen. Kiinnitän huomioni niihin vuorotellen sellaisena kuin ne juuri tässä hetkessä ovat. Muutaman minuutin näin harjoitettuani siirryn takaisin tarkkailemaan hengitystäni sellaisena kuin se tässä hetkessä on. Ja sitten palaan tarkkailemaan hartioitani ja pallean seutua, huomioiden myös muita kehossa tuntuvia tuntemuksia. Voin todeta kiristyksen muuttuneen pehmeämmäksi ja samalla koko vatsan alueen keventyneen, ei puristavaa eikä painavaa tunnetta enää. Kiitollinen olen tästä harjoittamisen mahdollisuudesta ja siitä, että voin sallia itselleni hankalatkin tunteet; ymmärtäen niiden pysymättömän alati muuttuvan luonteen. Mutta kuvia en edelleenkään onnistu julkaisemaan….

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *