Brisbane – Byron Bay

Viimeiset päivät Brisbanessa kuluivat kaupunkia kulkien laidasta toiseen – askeleita kertyi ja jotain uutta löytyi aina kadunkulman takaa.

Brisbanen asukasluku on 2,2 miljoonaa, mutta jotenkin paikka on säilyttänyt pikkukaupunkimaisen luonteen. Kenties syy on siinä, että lähes keskusta-alueella on vielä vanhaa omakotitaloasutusta.

image

Läheiseltä kukkulalta katsottuna kaupunki sitten paljasti todellisen kokonsa. Rakennuksia riittää laajalla alueella meren ja vuoriston välissä.

Seuraavana kohteena meillä on Byron Bay, jossa olemme jo muutaman yön viettäneet. Matkustimme vajaan kahdensadan kilometrin matkan bussilla. Jotenkin en yllättynyt huomatessani matkaseuran olevan noin parikymppisiä rinkkojen kanssa liikkuvia matkalaisia. Hyvin sekaan mahtui yksi mummokin.

Byron Bayn virallinen asukasluku on viisi tuhatta, mutta sitä on varsin vaikea uskoa. Kaupunki on auringonpalvojien, surffaajien ja kaikensorttisten bilettäjien unelmakohde. Tosin aamukävelyllä tänään tapasimme myös ison liudan urheilevia liikkujia, kun tutustuimme Australian mantereen itäisimpään kohtaan. Kuvat puhukoon maisemien suhteen puolestaan.

image

 

image

Kun ilta alkaa saapua, niin lintujen konsertti alkaa moniäänisenä. Lähes metelin kaltaiseen äänimaailmaan kuuluu myös liskojen ääntely ja sirkkojen siritys puissa. Nukkumaan ei käydä hiljaisuuden vallitessa, koska ikkuna-aukot ovat verkkojen verhoamat ja tietenkin auki – ilmastoinnin virkaa hoitaa katossa oleva propeli.

Meditaation harjoittamiseen löytyy täältä hyvä äänimaisema. Istun harjoittamaan päivittäistä mindfulness-harjoitustani kiinnittäen huomion ensin hengitykseen sellaisena kuin se nyt on, muutaman hengityksen ajan. Sitten avaan korvani kuulemaan, sydämeni ymmärtämään ja kehoni aistimaan ympäristöstä läheltä ja kaukaa kuuluvia ääniä. En niinkään kuuntele korvillani ääniä nimeten niitä, vaan enemmänkin aistin ääniaaltoja korvan ja kehon kautta. Takertumatta ääniin, selittämättä niitä, tulkitsematta niitä; antaen äänien tulla ja mennä, niinkuin hengitys tulee ja menee, kadoten. Aina kun huomaan huomioni kadonneen jonnekin menneisyyden mielikuviin tai tulevaisuuden tuumailuihin, palaan uteliaasti ja myötätuntoisesti tähän hetkeen aistimaan äänien sinfoniaa. Mahdollista on aistia myös äänettömyyttä äänien välissä. Voin myös palata aistimaan hengitystä tai kehoa äänien kuulemisen välillä ja palata sitten takaisin äänien aistimiseen.

Hyvä meditaatioharjoitus on päivittäin tehty harjoitus. Vaikka lyhyempikin. Alussa voi istua vaikka viisi minuuttia kuunnellen äänimaisemaa sellaisena kuin se nyt on. Ajan kuluessa voi aikaa pidentää reilustikin. Hyvä on muistaa kuitenkin se, että tässä harjoituksessa ei kuuntelulle ole varattu tiettyä kohdetta, kuten musiikkia. Kuulemisen kohteet ovat lähellä ja kaukaa olevat äänet, satunnaiset ja alituisesti muuttuvat.

 

 

 

 

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *