Joulukuu on edennyt jo toisen viikon puoliväliin; blogin kirjoittaminen muuttui takkuiseksi vajaa viikko sitten. Matkasimme Port Macquarien rantakaupunkiin Byron Baysta ja majoitumme sijainniltaan loistavaan rantahotelliin.

---

 Kirjoittaminen sinällään olisi onnistunutkin, mutta motivaatio kärsi kovan kolauksen, koska minkään julkaiseminen ei onnistunut. Nettiyhteys oli lähinnä naurettava nopeudeltaan, edes sähköpostia ei saanut luettua. Tulipahan selväksi se, etten saa aikaiseksi tekstiä ilman välitöntä julkaisemisen aiheuttamaa painetta. Hyvä opetus minulle on se.

Matkasimme linja-autolla välimatkan noiden kahden rantakaupungin välillä. Seitsemän tunnin ajelun aikana saimme kokea kuskin mukaan “pahimman rae-myrskyn pitkiin aikoihin”, jota säesti aikamoisen voimakas vesisade puolin toisin. Monet autoilijat tuntuivat valitsevan vaihtoehdoksi pysäyttää autonsa tien varteen sen sijaan, että olisivat edenneet etanan vauhtia huonossa näkyvyydessä ja kovassa tuulessa ja raesateessa.

Port Macquarien vierailuun toi viehättävyyttä rauhallinen pikkukaupunkimainen tunnelma, surfaajille sopivat rannat, hyvä kävelyreitti rantamaisemissa, koalasairaala ja turisteille varmaankin bongailtavaksi pitkin ja poikin kaupunkia asetetut eri taiteilijoiden maalaamat koalapatsaat.

Matkaajana olin jälleen kovin ihastunut illan hämyssä lentäviin lepakoihin, jotka näyttävät vähän pelottavilta ja kovin suurilta matalalla liitäessään. Metrinen siipien kärkiväli näyttää jotenkin uhkaavalta … mutta se lienee lapsuudessa nähdyn vampyyrielokuvan syytä ja ansiota.

Tasmanian Meren rannikon ilmiöihin kuuluu tähän vuodenaikaan valtaisat ukkoset. Niinpä mekin saimme nauttia mahtavasta luonnonnäytelmästä yhden illan ajan, kun ukkosrintama siirtyi ylitsemme merelle päin. Jyrinän ja salamoinnin määrä oli sisämaassa kasvaneelle aikamoinen kokemus.

 

 

Aamukävelyllä Tyynen Valtameren rannalla.

Papukaijoja ensin kuultiin ja sitten nähtiin myös.

Valtamerikin kuuluu jo kauan ennen kuin näkyy.

Lähempää tarkastellen hiekkaranta on osittain jopa eriskummallinen. Arvoitukseksi jäivät nämä noin helmen kokoiset geelimäiset pallerot, jotka aallot rantaan kuljettivat.

Continue reading Tallows Beach, Byron Bay

Viimeiset päivät Brisbanessa kuluivat kaupunkia kulkien laidasta toiseen – askeleita kertyi ja jotain uutta löytyi aina kadunkulman takaa.

Brisbanen asukasluku on 2,2 miljoonaa, mutta jotenkin paikka on säilyttänyt pikkukaupunkimaisen luonteen. Kenties syy on siinä, että lähes keskusta-alueella on vielä vanhaa omakotitaloasutusta.

Läheiseltä kukkulalta katsottuna kaupunki sitten paljasti todellisen kokonsa. Rakennuksia riittää laajalla alueella meren ja vuoriston välissä.

Seuraavana kohteena meillä on Byron Bay, jossa olemme jo muutaman yön viettäneet. Matkustimme vajaan kahdensadan kilometrin matkan bussilla. Jotenkin en yllättynyt huomatessani matkaseuran olevan noin parikymppisiä rinkkojen kanssa liikkuvia matkalaisia. Hyvin sekaan mahtui yksi mummokin.

Byron Bayn virallinen asukasluku on viisi tuhatta, mutta sitä on varsin vaikea uskoa. Kaupunki on auringonpalvojien, surffaajien ja kaikensorttisten bilettäjien unelmakohde. Tosin aamukävelyllä tänään tapasimme myös ison liudan urheilevia liikkujia, kun tutustuimme Australian mantereen itäisimpään kohtaan. Kuvat puhukoon maisemien suhteen puolestaan.

 

Kun ilta alkaa saapua, niin lintujen konsertti alkaa moniäänisenä. Lähes metelin kaltaiseen äänimaailmaan kuuluu myös liskojen ääntely ja sirkkojen siritys puissa. Nukkumaan ei käydä hiljaisuuden vallitessa, koska ikkuna-aukot ovat verkkojen verhoamat ja tietenkin auki – ilmastoinnin virkaa hoitaa katossa oleva propeli.

Meditaation harjoittamiseen löytyy täältä hyvä äänimaisema. Istun harjoittamaan päivittäistä mindfulness-harjoitustani kiinnittäen huomion ensin hengitykseen sellaisena kuin se nyt on, muutaman hengityksen ajan. Sitten avaan korvani kuulemaan, sydämeni ymmärtämään ja kehoni aistimaan ympäristöstä läheltä ja kaukaa kuuluvia ääniä. En niinkään kuuntele korvillani ääniä nimeten niitä, vaan enemmänkin aistin ääniaaltoja korvan ja kehon kautta. Takertumatta ääniin, selittämättä niitä, tulkitsematta niitä; antaen äänien tulla ja mennä, niinkuin hengitys tulee ja menee, kadoten. Aina kun huomaan huomioni kadonneen jonnekin menneisyyden mielikuviin tai tulevaisuuden tuumailuihin, palaan uteliaasti ja myötätuntoisesti tähän hetkeen aistimaan äänien sinfoniaa. Mahdollista on aistia myös äänettömyyttä äänien välissä. Voin myös palata aistimaan hengitystä tai kehoa äänien kuulemisen välillä ja palata sitten takaisin äänien aistimiseen.

Hyvä meditaatioharjoitus on päivittäin tehty harjoitus. Vaikka lyhyempikin. Alussa voi istua vaikka viisi minuuttia kuunnellen äänimaisemaa sellaisena kuin se nyt on. Ajan kuluessa voi aikaa pidentää reilustikin. Hyvä on muistaa kuitenkin se, että tässä harjoituksessa ei kuuntelulle ole varattu tiettyä kohdetta, kuten musiikkia. Kuulemisen kohteet ovat lähellä ja kaukaa olevat äänet, satunnaiset ja alituisesti muuttuvat.

 

 

 

 

 

 

 

Eilinen päivä tuli vietettyä enimmäkseen lojuen; ensin rannalla ja sitten asunnolla. Vanhallekin matkaajalle sattuu ajoittain kömmähdyksiä ja yksi sattui auringosta nautinnan yhteydessä. Olevinaan olin pitänyt huolta tavanomaisesta suojakertoimesta 30, mutta mistälie syystä se unohtui. Jalan takaosat päätyivät punaisiksi eikä suinkaan kauniin ruskeiksi.

Brisbanen kaupunki pitää hyvää huolta asukkaistaan. Varsinainen merenranta on kilometrien päässä kaupungista ja jokivesi ei ainakaan näytä uimakelpoiselta. Keskelle kaupunkia on rakennettu uima-altaita sekä hiekasta nauttiville että niille, jotka mieluummin nauttivat uinnistaan ilman hiekkaa. Lähellä ovat kaikki palvelut mitä kuvitella saattaa. Pukuhuoneita suihkuineen ja vessoineen on monia niitä tarvitseville. Tietenkin myös valvonta on järjestetty sekä uimareille että muille alueesta nauttiville; uimavalvojat torneissaan ja poliisit segway-laitteillaan pitävät huolen turvallisuudesta. Paikalla tuntui olevan koko ihmiskunnan kirjo sulassa sovussa, siististi. Kaikki tämä on maksuttomasti tarjolla viehättävässä rantaympäristössä keskellä kaupunkia.

Illan katveessa hämärän saapuessa kävelimme asuinalueellamme vanhoja ja uusia taloja ihmettelemässä. Yllätykseksemme näimme varsin matalalla lentäviä isoja lepakkoja suurena ryhmänä siirtyvän ilmeisesti kosteikkoalueelta toiselle yli asuinalueen. Isäntämme kertoi tämän olevan joka-aamuinen ja iltainen tapahtuma. Lentävät koirat vaihtavat paikkaa vuorokauden ajan mukaan. Pihaan päästyämme talon vieressä olevassa puussa näkyi liikettä. Iloksemme saimme seurata opossumiperheen liikkumista puussa; varsin suloisen näköiset olennot loppujen lopuksi kuulemma tuhoavat pihapuun syömällä sen uudet kasvut aina uudestaan ja uudestaan. Nämä reviirillään pysyvät olennot kuluttavat loppuun alueen luonnonvaroja. Vaikuttavat hyvin ihmismäisiltä.

Olen iloinen. Tekniikkaan liittyvät ongelmat ovat ratkenneet kuin itsestään. Voin nyt tehdä saman harjoituksen kuin eilen, mutta eri teemalla; “harjoitan-iloisessa-tilassa”. Vien huomion hengitykseen hetkeksi – sitten koen iloa ja aistin sen olomutoa kehossa – sen muuttumista. Tunnen suupielieni nousevan ylöspäin kuin itsestään ja hartioiden alue laskeutuu alaspäin, niskani pitenee ja tuntuu kuin koko selkäranka olisi jotenkin väljä ja eloisa. Vien huomion uudestaan hengitykseen. Voin siirtyä hengityksen tarkkailusta kehon kokemuksen aistimiseen useita kertoja. Oli tilanne sitten hankala tai iloa tuottava, asioiden pysymättömyyden luonne on selkeä. Muutos on väistämätön. Näillä harjoituksilla tulen aina vaan tutummaksi kehoni ja reagointitapojeni kanssa; näin mahdollistuu muutos myös omassa elämässäni.

 

Ensimmäinen  välilasku Amsterdamisssa sujui lounastaen aikataulussa olleen lennon jälkeen. Toinen lento alkoi sitten myöhässä teknisten ongelmien takia. Matkalaukkujen määrä ei tuntunut täsmäävän matkalaisten määrän kanssa. Vietimme tunnin odotellen kun laukut tarkistettiin uudemman kerran.

Amsterdamista Hong Kongiin lennettiin Suomen eteläpuolitse noin Tarton yli ja matkaa jatkettiin pallon toiselle puolelle ajoittain ilmakuoppaisessa kelissä.

Tunnelma on aikalailla raukea. Minnekään ei ole kiire ja mitään ei tarvitse tehdä. Lojumme kentällä nauttien sateisesta maisemasta. Matkaa on tehty nyt reilut 20 tuntia. Tähänkin tottuu.

Siirtymävaiheet elämässä jäävät monesti vähäiselle huomiolle. Se tilanne kun ajat kotoa töihin, tapahtuu monesti melkein automaattisesti, eikä matkasta jää mitään mielikuvaa. Koko siirtymisen ajan on tullut ajateltua jotain ihan muuta. Helposti jää kokematta alati vaihtuvat vuodenajat, valot ja varjot, omat tuntemukset.

Kun nyt tässä siirryn monen lentokentän ja aikavyöhykkeen ja maan kautta kohteeseeni Australiaan, niin pyrkimys on olla läsnä näissä muuttuvissa hetkissä. Aistit avoinna; mitä kuulen, näen, tunnen, haistan. Sen sijaan, että vain odottaisin pääseväni perille.

Elämässä ei tarvitse päästä perille minnekään, sillä olemme perillä koko ajan. Tässä ja nyt. Sopiva aika tehdä aamuinen Qigong-harjoitus.