Sydney

Päivien vauhti tuntuu kiihtyvän matkan loppuosalla. Kuvia kertyy kameraan ja kokemuksia tallentuu kehomieleen huikeaa vauhtia.

Ympäristön erilaisuus sinällään on jo alituisen ihmetyksen aihe. Kaupungin korkeat rakennukset ja toisaalta aivan keskustan lähellä olevat omakotitaloalueet ovat huikean erilaisia kotipuolen vastaaviin.

Kaupungin monet kasvot ovat näyttäytyneet ihmeellisenä matkailijan silmiin ja sydämeen.

image

Sydneyn lienee tunnetuimmat maanmerkit tässä kuvassa nähtynä lahden toiselta puolelta; Oopperatalo ja  The Harbour Bridge.

image

Kaksisataa vuotta vanha kasvitieteellinen puutarha on paikka, josta edellinen kuva on otettu (ja niin myös ensimmäinen kuva 🙂 ) . Kuvassa oleva patsas on “toivepuun” edessä. Uskomus on ollut, että voit esittää toiveen, jonka haluat toteutuvan, ikäänkuin puulle. Sen jälkeen kierrät puuta kävellen kolme kertaa myötäpäivään ja sitten takaperin kolme kertaa vastapäivään. Sitten kosketa puuta. Tästä on meillä oma versionsa eli koputamme puuta varmistaaksemme hyvää onneamme. Patsaassa on teksinä “I wish”; minä toivon. Hetken vietin patsaan edessä esittäen hiljaisen toiveeni.

image

Bondi Beach taitaa olla yksi maailman tunnetuimpia rantakaistaleita. Kuvassa ei toistu hyvin veden lähes vihreä väri, lempeä tuuli kuvanottopäivänä meren suunnasta, hiekkaa kaivavan isän ja lapsen iloisen näköiset puuhastelut, rannassa juoksevan lenkkeilijän kevyt askel. Auringon lämpö iholla tuntuu tätä kirjoittaessa; siinä hetkessä halunnen vierailla palatessani lumiseen kotimaahan.

image

Manly Beach on lauttamatkan päässä kaupungin keskustasta. Ranta oli sielläkin loistava kuten monet muutkin ranta-alueet Sydneyn läheisyydessä. Alueen moninaiset linnut jaksavat ihmetyttää kuvien ottajaa; ja jos osaisin, niin nimeäisin tämänkin lintuparin mutta se ei minulta onnistu. Armelias olen itseäni kohtaan siitä etten osaa ihan kaikkea.

image

Ilta Darling Harbourissa lauantaina oli kaunis ja tuulinen sekä kuun että ihmisen tuottamien valojen valaisema. Ihmisiä oli paikalla tuhansia nauttimassa hyvästä ruuasta ja kaupungin tarjoamasta ilotulituksesta.

image

Kaikilla kaupungeilla on varjoisat puolensa. Sydneyn varjoisa puoli näkyy hyvin myös kirkkaassa päivänvalossa hyvin näkyvällä paikalla: kaupungin keskusaseman edessä olevassa puistossa on kodittomien pystyttämiä telttoja. Teltat näyttivät varsin pysyviltä asumuksilta. Katseensa olisi helppo kääntää kaiken kauneuden puoleen ja valita olla näkemättä se, mikä ei silmää ja sydäntä miellytä. Kaiken runsauden keskellä on selkeästi näkyvissä myös puute ja sairaus, hätä ja kurjuus. Näistä hetkistä syntyy selkeä harjoittamisen aihe; kuinka pitää sydämensä avoimena kaikelle – mukavalle ja epämukavalle – miellyttävälle ja epämiellyttävälle. Uskallan siis katsoa silmiin katusoittajaa ja kenties seuraavan kerran myös uskallan katsoa silmiin miestä, joka kantaa pahvista lappua “I am unemployed, but I have not given up” ja myy kyniä kahdella dollarilla.

image

 

Matka jatkuu

Joulukuu on edennyt jo toisen viikon puoliväliin; blogin kirjoittaminen muuttui takkuiseksi vajaa viikko sitten. Matkasimme Port Macquarien rantakaupunkiin Byron Baysta ja majoitumme sijainniltaan loistavaan rantahotelliin.

img_2232


 Kirjoittaminen sinällään olisi onnistunutkin, mutta motivaatio kärsi kovan kolauksen, koska minkään julkaiseminen ei onnistunut. Nettiyhteys oli lähinnä naurettava nopeudeltaan, edes sähköpostia ei saanut luettua. Tulipahan selväksi se, etten saa aikaiseksi tekstiä ilman välitöntä julkaisemisen aiheuttamaa painetta. Hyvä opetus minulle on se.

img_0395

Matkasimme linja-autolla välimatkan noiden kahden rantakaupungin välillä. Seitsemän tunnin ajelun aikana saimme kokea kuskin mukaan “pahimman rae-myrskyn pitkiin aikoihin”, jota säesti aikamoisen voimakas vesisade puolin toisin. Monet autoilijat tuntuivat valitsevan vaihtoehdoksi pysäyttää autonsa tien varteen sen sijaan, että olisivat edenneet etanan vauhtia huonossa näkyvyydessä ja kovassa tuulessa ja raesateessa.

img_2234

Port Macquarien vierailuun toi viehättävyyttä rauhallinen pikkukaupunkimainen tunnelma, surfaajille sopivat rannat, hyvä kävelyreitti rantamaisemissa, koalasairaala ja turisteille varmaankin bongailtavaksi pitkin ja poikin kaupunkia asetetut eri taiteilijoiden maalaamat koalapatsaat.

img_0394

Matkaajana olin jälleen kovin ihastunut illan hämyssä lentäviin lepakoihin, jotka näyttävät vähän pelottavilta ja kovin suurilta matalalla liitäessään. Metrinen siipien kärkiväli näyttää jotenkin uhkaavalta … mutta se lienee lapsuudessa nähdyn vampyyrielokuvan syytä ja ansiota.

img_2233

Tasmanian Meren rannikon ilmiöihin kuuluu tähän vuodenaikaan valtaisat ukkoset. Niinpä mekin saimme nauttia mahtavasta luonnonnäytelmästä yhden illan ajan, kun ukkosrintama siirtyi ylitsemme merelle päin. Jyrinän ja salamoinnin määrä oli sisämaassa kasvaneelle aikamoinen kokemus.

 

 

Brisbane – Byron Bay

Viimeiset päivät Brisbanessa kuluivat kaupunkia kulkien laidasta toiseen – askeleita kertyi ja jotain uutta löytyi aina kadunkulman takaa.

Brisbanen asukasluku on 2,2 miljoonaa, mutta jotenkin paikka on säilyttänyt pikkukaupunkimaisen luonteen. Kenties syy on siinä, että lähes keskusta-alueella on vielä vanhaa omakotitaloasutusta.

image

Läheiseltä kukkulalta katsottuna kaupunki sitten paljasti todellisen kokonsa. Rakennuksia riittää laajalla alueella meren ja vuoriston välissä.

Seuraavana kohteena meillä on Byron Bay, jossa olemme jo muutaman yön viettäneet. Matkustimme vajaan kahdensadan kilometrin matkan bussilla. Jotenkin en yllättynyt huomatessani matkaseuran olevan noin parikymppisiä rinkkojen kanssa liikkuvia matkalaisia. Hyvin sekaan mahtui yksi mummokin.

Byron Bayn virallinen asukasluku on viisi tuhatta, mutta sitä on varsin vaikea uskoa. Kaupunki on auringonpalvojien, surffaajien ja kaikensorttisten bilettäjien unelmakohde. Tosin aamukävelyllä tänään tapasimme myös ison liudan urheilevia liikkujia, kun tutustuimme Australian mantereen itäisimpään kohtaan. Kuvat puhukoon maisemien suhteen puolestaan.

image

 

image

Kun ilta alkaa saapua, niin lintujen konsertti alkaa moniäänisenä. Lähes metelin kaltaiseen äänimaailmaan kuuluu myös liskojen ääntely ja sirkkojen siritys puissa. Nukkumaan ei käydä hiljaisuuden vallitessa, koska ikkuna-aukot ovat verkkojen verhoamat ja tietenkin auki – ilmastoinnin virkaa hoitaa katossa oleva propeli.

Meditaation harjoittamiseen löytyy täältä hyvä äänimaisema. Istun harjoittamaan päivittäistä mindfulness-harjoitustani kiinnittäen huomion ensin hengitykseen sellaisena kuin se nyt on, muutaman hengityksen ajan. Sitten avaan korvani kuulemaan, sydämeni ymmärtämään ja kehoni aistimaan ympäristöstä läheltä ja kaukaa kuuluvia ääniä. En niinkään kuuntele korvillani ääniä nimeten niitä, vaan enemmänkin aistin ääniaaltoja korvan ja kehon kautta. Takertumatta ääniin, selittämättä niitä, tulkitsematta niitä; antaen äänien tulla ja mennä, niinkuin hengitys tulee ja menee, kadoten. Aina kun huomaan huomioni kadonneen jonnekin menneisyyden mielikuviin tai tulevaisuuden tuumailuihin, palaan uteliaasti ja myötätuntoisesti tähän hetkeen aistimaan äänien sinfoniaa. Mahdollista on aistia myös äänettömyyttä äänien välissä. Voin myös palata aistimaan hengitystä tai kehoa äänien kuulemisen välillä ja palata sitten takaisin äänien aistimiseen.

Hyvä meditaatioharjoitus on päivittäin tehty harjoitus. Vaikka lyhyempikin. Alussa voi istua vaikka viisi minuuttia kuunnellen äänimaisemaa sellaisena kuin se nyt on. Ajan kuluessa voi aikaa pidentää reilustikin. Hyvä on muistaa kuitenkin se, että tässä harjoituksessa ei kuuntelulle ole varattu tiettyä kohdetta, kuten musiikkia. Kuulemisen kohteet ovat lähellä ja kaukaa olevat äänet, satunnaiset ja alituisesti muuttuvat.

 

 

 

 

 

 

 

Aurinkoa

Eilinen päivä tuli vietettyä enimmäkseen lojuen; ensin rannalla ja sitten asunnolla. Vanhallekin matkaajalle sattuu ajoittain kömmähdyksiä ja yksi sattui auringosta nautinnan yhteydessä. Olevinaan olin pitänyt huolta tavanomaisesta suojakertoimesta 30, mutta mistälie syystä se unohtui. Jalan takaosat päätyivät punaisiksi eikä suinkaan kauniin ruskeiksi.

Brisbanen kaupunki pitää hyvää huolta asukkaistaan. Varsinainen merenranta on kilometrien päässä kaupungista ja jokivesi ei ainakaan näytä uimakelpoiselta. Keskelle kaupunkia on rakennettu uima-altaita sekä hiekasta nauttiville että niille, jotka mieluummin nauttivat uinnistaan ilman hiekkaa. Lähellä ovat kaikki palvelut mitä kuvitella saattaa. Pukuhuoneita suihkuineen ja vessoineen on monia niitä tarvitseville. Tietenkin myös valvonta on järjestetty sekä uimareille että muille alueesta nauttiville; uimavalvojat torneissaan ja poliisit segway-laitteillaan pitävät huolen turvallisuudesta. Paikalla tuntui olevan koko ihmiskunnan kirjo sulassa sovussa, siististi. Kaikki tämä on maksuttomasti tarjolla viehättävässä rantaympäristössä keskellä kaupunkia.

image

Illan katveessa hämärän saapuessa kävelimme asuinalueellamme vanhoja ja uusia taloja ihmettelemässä. Yllätykseksemme näimme varsin matalalla lentäviä isoja lepakkoja suurena ryhmänä siirtyvän ilmeisesti kosteikkoalueelta toiselle yli asuinalueen. Isäntämme kertoi tämän olevan joka-aamuinen ja iltainen tapahtuma. Lentävät koirat vaihtavat paikkaa vuorokauden ajan mukaan. Pihaan päästyämme talon vieressä olevassa puussa näkyi liikettä. Iloksemme saimme seurata opossumiperheen liikkumista puussa; varsin suloisen näköiset olennot loppujen lopuksi kuulemma tuhoavat pihapuun syömällä sen uudet kasvut aina uudestaan ja uudestaan. Nämä reviirillään pysyvät olennot kuluttavat loppuun alueen luonnonvaroja. Vaikuttavat hyvin ihmismäisiltä.

Olen iloinen. Tekniikkaan liittyvät ongelmat ovat ratkenneet kuin itsestään. Voin nyt tehdä saman harjoituksen kuin eilen, mutta eri teemalla; “harjoitan-iloisessa-tilassa”. Vien huomion hengitykseen hetkeksi – sitten koen iloa ja aistin sen olomutoa kehossa – sen muuttumista. Tunnen suupielieni nousevan ylöspäin kuin itsestään ja hartioiden alue laskeutuu alaspäin, niskani pitenee ja tuntuu kuin koko selkäranka olisi jotenkin väljä ja eloisa. Vien huomion uudestaan hengitykseen. Voin siirtyä hengityksen tarkkailusta kehon kokemuksen aistimiseen useita kertoja. Oli tilanne sitten hankala tai iloa tuottava, asioiden pysymättömyyden luonne on selkeä. Muutos on väistämätön. Näillä harjoituksilla tulen aina vaan tutummaksi kehoni ja reagointitapojeni kanssa; näin mahdollistuu muutos myös omassa elämässäni.

Ganges Street, Brisbane

Australiassa on nukuttanut hyvin. Ensin hotellissa ja sitten yksityisessä asumuksessa; vuokraaja asuu talonsa yläkertaa ja alakerta on vierailijoiden käytössä. Asumuksessa on olohuone, makuuhuone ja tietysti keittiö sekä kylpyhuone. Kaikki kodin mukavuudet mahdollisuuksineen. Voi siis laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä, nauttia ulkoilman lämmöstä takapihalla  – jos ei arkaile vapaana kulkevaa kukkoa ja lapsen kämmenen kokoisia hämähäkkejä ja joka paikassa vipeltäviä liskoja.

Talon nurkalla on arvioni mukaan maailman pienimpiä mehiläisiä omassa asumuksessaan; talon isännän mukaan pesä tuottaa noin litran verran hunajaa vuoden aikana. Parveilevia mehiläisiä ei kuulemma tarvitse säikähtää, ne eivät ole vaarallisia. Mehiläiset ovat mustia, pienen kärpäsen näköisia otuksia.

Eilen kävimme Brisbanen ulkopuolella 1920-luvulla perustetussa “koala-turvapaikassa”, jossa oli tavattavissa myös kenguruja kera wallabeiden, tasmanian tuholainen ja vompatti sekä paljon erilaisia lintuja. Ikäänkuin kaupanpäälle sai nauttia erikokoisista vapaana juoksentelevista liskoista.

Julkinen liikenne on täällä kuulemma maailman kolmanneksi kalleinta. Epäilen, että Suomi on listalta unohtunut pois. Linja-autoissa kulkeminen “pyyhkäisy-kortin” kanssa on vaivatonta ja kohtuuhintaista suhteuttaen sen ajallaan kulkeviin ja siisteihin ilmastoituihin busseihin. Tosin kävelykin on mukavaa, koska jalkakäytäviä löytyy sekä pelkästään jalan kulkeville että erilaisia versioita pyöräilijöille/jalankulkijoille.

Missään muualla maailmalla en ole vielä nähnyt pyöräilijöiden ajavan näin uskollisesti kypärä päässä. Monilla on kypärään kiinnitetty nippusiteitä ikäänkuin antennin näköisiksi ilmaan sojottaviksi piiskoiksi. Paikalliset variksen kaltaiset linnut nimittäin ovat hyvin tarkkoja reviiristään ja hyökkäilevät polkupyöräilijöiden kimppuun, etenkin siihen kypärään. Näppärä ratkaisu on suojata itseään tuunatulla kypärällä. Jalankulkijan vauhti ei onneksi riitä pesivän linnun suojelurefleksin kytkemiseksi.

Tekniikka on aiheuttanut harmia jo reissun tässä vaiheessa. Blogissa käyttämäni pohja ei jostain syystä toimi virheettömästi ja en saa kuvia julkaistua blogin tueksi. Tämä harmitus on tehnyt mahdolliseksi harjoittaa “kuinka-olla-hankalan-tilanteen-kanssa”-meditaatioharjoitusta. Vien huomion hengitykseen hetkeksi, sitten aistin kehoni tuntemuksia liittyen tähän hankalaan asiaan. Huomaan hartioideni kiristyvän ja pallen alueelle tulevan painavan tunteen. Kiinnitän huomioni niihin vuorotellen sellaisena kuin ne juuri tässä hetkessä ovat. Muutaman minuutin näin harjoitettuani siirryn takaisin tarkkailemaan hengitystäni sellaisena kuin se tässä hetkessä on. Ja sitten palaan tarkkailemaan hartioitani ja pallean seutua, huomioiden myös muita kehossa tuntuvia tuntemuksia. Voin todeta kiristyksen muuttuneen pehmeämmäksi ja samalla koko vatsan alueen keventyneen, ei puristavaa eikä painavaa tunnetta enää. Kiitollinen olen tästä harjoittamisen mahdollisuudesta ja siitä, että voin sallia itselleni hankalatkin tunteet; ymmärtäen niiden pysymättömän alati muuttuvan luonteen. Mutta kuvia en edelleenkään onnistu julkaisemaan….

Välilaskuja

 

image

image

Ensimmäinen  välilasku Amsterdamisssa sujui lounastaen aikataulussa olleen lennon jälkeen. Toinen lento alkoi sitten myöhässä teknisten ongelmien takia. Matkalaukkujen määrä ei tuntunut täsmäävän matkalaisten määrän kanssa. Vietimme tunnin odotellen kun laukut tarkistettiin uudemman kerran.

Amsterdamista Hong Kongiin lennettiin Suomen eteläpuolitse noin Tarton yli ja matkaa jatkettiin pallon toiselle puolelle ajoittain ilmakuoppaisessa kelissä.

Tunnelma on aikalailla raukea. Minnekään ei ole kiire ja mitään ei tarvitse tehdä. Lojumme kentällä nauttien sateisesta maisemasta. Matkaa on tehty nyt reilut 20 tuntia. Tähänkin tottuu.

Siirtymävaiheet elämässä jäävät monesti vähäiselle huomiolle. Se tilanne kun ajat kotoa töihin, tapahtuu monesti melkein automaattisesti, eikä matkasta jää mitään mielikuvaa. Koko siirtymisen ajan on tullut ajateltua jotain ihan muuta. Helposti jää kokematta alati vaihtuvat vuodenajat, valot ja varjot, omat tuntemukset.

Kun nyt tässä siirryn monen lentokentän ja aikavyöhykkeen ja maan kautta kohteeseeni Australiaan, niin pyrkimys on olla läsnä näissä muuttuvissa hetkissä. Aistit avoinna; mitä kuulen, näen, tunnen, haistan. Sen sijaan, että vain odottaisin pääseväni perille.

Elämässä ei tarvitse päästä perille minnekään, sillä olemme perillä koko ajan. Tässä ja nyt. Sopiva aika tehdä aamuinen Qigong-harjoitus.

Kun tänään lähden

Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen. Tämä oli pakatessa teemana ja rinkalle kertyi painoa kahdeksan kiloa. Olettaisin sen olevan henkilökohtaisen ennätykseni vajaan kuukauden poissaoloon varautuessa. Voihan se olla, että olen oppinut vuosien varrella jättämään kotiin tarpeettoman. Mukaan ei enää lähde se kiva paita jota-en-ole-kotioloissa-päälleni-laittanut mutta mukaan tulee se kiva paita jota-pidän-joka-viikko-päälläni.

Olen matkan ensimmäisen etaapin tehnyt eli olen päässyt yöpymään Helsinkiin tyttären luokse. Junamatka sujui loistavasti elokuvaa katsellessa ja lueskellen. Yllätin itseni ja jätin yleensä aina matkassa mukana kulkevan sukkaneuleen ottamatta mukaan. Pitää kokeilla miten sujuu lentäminen ilman bambupuikkoja.

Keittiöremontti alkoi aamulla ennenkuin poistuin kotoa. Haikeutta en koe vanhojen kalusteiden pois repimisen vuoksi enkä muovimaton menetystä itkeskele. Liesi pääsi uuteen arvostavaan kotiin ja sekin minua ilahduttaa. Ensimmäinen viesti luottokirvesmieheltä tuli noin tunnin päästä matkan alettua. Keittiön kaappien alta löytyi useampi jo aikapäiviä sitten henkensä menettänyt linnunraato. YÄK. Tuskin kykenin kuvaa katsomaan. Ilmeisesti vanha ilmanvaihtoputki on mahdollistanut lintujen pääsyn kaapin alle mutta pois eivät poloiset ole sieltä osanneet. Kun ostaa asunnon, jossa on tupakoitu lähes 50 vuotta, niin hajuhaitat ovat selkeästi olemassa. Mistään en kuitenkaan osannut arvata entisten elollisten olentojen lojuvan kaappien alla. Olenpas nyt kiitollinen päätöksestäni remontoida keittiö nyt eikä vuoden päästä.

Aamuksi on taksi tilattu ja rinkka on vielä kertaalleen tullut tarkistetuksi. Iltateetä nautimme yhdessä ja erikseen. Lähtemisen tunnelma on jo tiiviinä koko olemuksessa. Mieli karkaa jo huomiseen toistuvasti. Keho elää tässä hetkessä, aina. Kohta levollisena tai levottomana unille. Uteliaana näihin elämänsä ainutlaatuisiin hetkiin suhtautuen, matkaan jo melkein lähdössä.

Matkaanlähtö lähestyy

Rinkka kertaalleen täytettynä odottaa jo ensimmäistä tyhjennystä ja tarkistusta. Riittääkö yhdet sortsit? Uimapuku ja bikinit ainakin on otettava mukaan. Ja kengät on pestävä! Australiaan ei saa kuljettaa mukanaan vieraita maa-aineksia edes kenkien pohjissa. Matkapahoinvointilääkkeiden on löydyttävä käsimatkatavarasta. Paljon muistettavaa. Listaaminen auttaa. Kun vain löytäisin nyt sen listan. En sitä vieläkään ole osannut tallentaa tähän tekniikan maailmaan.

Keittiöremonttia järjestän samalla kun valmistaudun reissuun lähtöön. Kalusteet on hankittuna ja toimitusta vailla, samoin pintamateriaalit. Luottomieheni remonttien suhteen on lupautunut hoitamaan kaiken mallikkaasti poissaollessani. Keittiön purkuun liittyy vielä muutama ongelma, mutta onneksi on vielä muutama päivä aikaa järjestellä asiaa. Hankaluutta tuottaa keittiön kaappien sisällön sijoittaminen jonnekin kunnes uusi keittiö on paikallaan.

Viikonloppu menee kiinalaisen lääketieteen opetuksen parissa. Innostuneen tuntuinen aikuisten naisten ryhmä oppii itselleen uuden tavan hahmottaa maailmaa ja siinä samalla tutustuu itseensä ja omaan elämisen tapaansa. Muutoksia on tapahtunut monilla jo parin kuukauden opintojakson aikana; ruokavalion ja itsensä huomioimisen suhteen. Kunhan kolme vuotta kuluu projektin parissa, niin muutoksia saattaa tulla enemmänkin. Oppimisen prosessi tekee näkyväksi sen, mitä ei ole aikaisemmin nähnyt. Oppimisen prosessi mahdollistaa muutoksen.

 

Monta asiaa hoidettavana. Istun siis alas ja hengitän, palaan kehon aistimuksiin, tarkkailen hengitystä kehossa. Tunnen jalkapohjani lattiaa vasten, kihelmöivänä ja painavana. Keho elää aina tässä hetkessä, nyt. Elämäni täkein hetki, ainut hetki jolloin olen elossa, on nyt. Ripustan pyykit kuivumaan tietoisesti läsnäollen. Istun pidemmäksi hetkeksi olemaan läsnä elämäni hetkissä. Kaikki muu saa olla. Tekemättömät työt ovat tekemättä hetken. Kaikki on hyvin.

Matkavalmisteluja

Kun on oikein kiire ja paljon tekemistä, niin on tarpeen istua hiljaa rauhassa pidempiä aikoja. Normaalitilanteessa jos riittää puolen tunnin meditaatio, niin näinä päivinä on istuttava harjoittamassa tunti. Muuten en saa mitään aikaiseksi.

Matkan valmisteluista on tehtynä suuri osa, mutta se viimetippaan yleensä jäävä osa on vielä tekemättä. Tavoitteena saada tällä kertaa pakkaukset valmiiksi todella hyvissä ajoin eli tänään. Lähtöönhän on vielä vajaa viikko, joten juuri nyt lienee paras hetki pakata. Onpahan sitten aikaa purkaa vielä kerran jos toisenkin neitsytmatkalleen lähtevä rinkka.

Matkan kohteena on Australia ja siellä Brisbane ja Sydney sekä pari kaupunkia matkan varrelta. Matkasuunnitelma on jäänyt matkakumppanin tehtäväksi, mutta toki minuakin on aiheen puitteissa konsultoitu. Koska aikaa on vain kolme viikkoa perilläoloon varattuna, etenemme kaikessa rauhassa nauttien ohikiitävistä hetkistä. Muutama yhdessä matkailtu pätkä meillä äiti-tytär-tiiminä on jo tehtynä, mutta tämä lienee matkoista haastavin ja seikkailullisin.

Oman lisänsä matkan sisältöön tuo päivittäiset harjoittamisen hetket meditaation ja qigongin parissa.  Koska teemme matkaa kahdestaan, tulemme jakamaan myös harjoittamisen hetket keskenämme. Minä jokseenkin vanhana konkarina jatkan harjoittamistani ja tyttäreni tuorein silmin ja mielin saa alun omalle harjoittamiselleen. Yksi matkan tavoitteita on saada jakaa tämä elämän laatuun vaikuttava harjoittamisen muoto yhdessä ja erikseen.

Meditaation harjoittaminen ei ole pakenemista todellisuudesta. Se on todellisuuden kohtaamista läsnäolevasti rauhallisin mielin . Matkaan valmistautuen tässä hengessä, rauhallisin mielin. Vaikka vähän jo jännittääkin.

image